Jatko 2

Tänään mentiin "aamulenkille" koirapuistoon. Eipä siellä taas ollut koiria joiden kans Siiriä ois kauheesti kiinnostanut leikkiä. Sit ku muut lähti kotiinsa niin otettiin pallo esille ja siinä se aika taas vierähti. Ei haitannut vaikka joutu juoksee kuralällyssä ja kuljettamaan märkää,hiekkaista palloa suussaan. Sitten kotiin lepäilee ja illalla alkoi agilityn jatko kurssi.

Paikalla oli uusia koiria joille piti haukkua,koska ne tuli Siirin kentälle ja treenaamaan Siirin esteille. Onneks se rähinä loppui pian ja joukosta löytyi myös eräs alkeiskurssilta tuttu poika johon Siiri oli edelleenkin yhtä ihastunut.
Itse tunti meni enemmänkin ohjaajan aivoja käyttäen. Kentällä oli kaksi putkea ja kaksi hyppyä,joista muodostetiin 12 esteen rata! Oli siinä muistaminen. Sen olis voinut tehdä pätkissä,mutta ajattelin että koira on niin innoissaan et vedetään putkeen. Koira osas,minä en niinkään :)  Pääs muutaman kerran unohtumaan rata,mutta Siiri suoriutu erinomaisesti. Jaksoi seurata mun merkkejä ja ohjeita. Tän päiväiseen suoritukseen olin kaikinpuolin tyytyväinen.

Oisko uskonut,että näillä pikku tassuilla hypitään esteitä ja kirmataan pitkin agilityrataa

Ja näyttääkö tämä siltä,että metsässä mennään pitkin verijälkeä jotta saadaan maistaa peuransorkkaa

Elämä on ihanaa

Luu maistuu pitkäkuonolle

Wiiuuhhh

Ei meinaa edes kieli pysyä suussa :)

Ihana kevät!

Ihanan keväinen viikko ollut. Tiistaina oltiin viimeisellä agilityn jatko 1 kurssin tunnilla. Tehtiin jo aika pitkää rataa, sisältäen pujottelua, kaksi hyppyä, pöydän ja putken. Taas oli koiruudella hankaluuksia malttaa mielensä. Ei ois hermo kestänyt pujottelua vaan ois pitänyt päästä samantien juoksemaan täysillä esteille ja putkeen. Kyllähän se yhdessä vaiheessa kirmaili putkea edes takas ja välillä kävi myös sen putken päälläkin pyörimässä.Ehkei siis ihan vielä kisailemaan olla menossa :) Ensi viikolla alkaakin sit jatko 2 kurssi. Ja mikä mahtavinta, lumet saavat kyytiä mikä tarkottaa sitä et piakkoin päästään taas vetämään verijälkeä!

Ulkona on ihan mukava taas Siirin kävellä, ainoo mikä vähän hidastaa vauhtia on tassuissa tuntuva sepeli ja lukuisat ihanat hajut joita pitää sit jäädä nuuskuttaa joka tolpalle ja kivelle.

Päivät menee siirtyen auringonsäteen mukana maton reunalta toiselle.

Perjantaina oltiin Moon ja Ronjan luona yökylässä ja lauantaina sit suunnattiin mökille. Rannasta oli sen verran jäät sulaneet että vesi liplatti. Siirillehän se tarkoittaa sitä, että pääsee uimaan! Kerkes jo kirmaista kahlailemaan kunnes harmikseen sai komennon pois sieltä. Vielä on jäät ja jäälautat sen verran lähellä ettei sen ois tarttenut kun astua sinne jäälle niin varmaan ois pyörähtänyt jäiden väliin ja huonosti ois saattanut käydä. Poikkeuksellisesti ei sitten päästetty sitä ulos yksin leikkimään vaan oli koko ajan valvovan silmän alla. Siitä oikein huomas miten se järvi ois sitä houkutellut. Kerkeshän se tänään kertaalleen "vahingossa"  tipauttamaan pallonsa rinnettä alas jolloin sen oli pakko käydä hakemassa se pallo sieltä järvestä. Hyvä puoli tässä on se että sillä on vielä se viime kesäinen uintivimma tallella.

Pääasiassa mökkeily menikin pallon heiton parissa, ja kyse ei ollut mistään muutamasta viskaisusta vaan sitä palloa heiteltiin tunteja :)  Siiri ei taida koskaan kyllästyä siihen leikkiin.

Heitä se nyt!

Hymyä :)

Njam,multaa!