Keskiviikkona lähdettiin agitreeneihin taas intoa puhkuen. Kaksi edellistä viikkoa mennyt mahtavasti, Siiri suhahtaa vaan a-asteen ilman pelon häivääkään ja muutenkin vauhtia riittää että joutuu itse laittaa välillä tosissaan juoksuksi.
Eka rata alkoikin kolmella hypyllä jonka jälkeen oli se paljon pelätty keinu.
Keinulta putkeen ja hyppysarjoja eri ohjaustekniikoilla. Hyppyjen jälkeen kahteen putkeen, pussiin ja viimeinen hyppy jonka jälkeen that´s it.
Rata lähti loistavasti, toinen ja kolmas hyppy oli hankalassa kulmassa joten ohjaukseen piti kiinnittää huomioita, mutta meille tuo ei ollut ongelma. Kolmannelta hypyltä olin suunnitellut vieväni Siirin keinun viertä putkelle (koska vielä liian aikaista ottaa keinua).
No Siirihän päätti toisin, hypyltä juos keinulle laittaen etutassun esteelle ja otti pari askelta eteenpäin (tässä kohtaa mun ajatus oli, että wau! Se uskaltaa koskee tohon). Houkuttelin namilla etenemään keinulla. Puoleen väliin tulikin ilman ongelmia mutta sit ympäri ja pois. Tää oli aikamoinen saavutus ja hyvä että itse kääntyi ja läksi ni ei jäänyt siitä mitään pelkoa. Otettiin este loppuun sitten sillä tavalla, että keinu loppuasentoon, Siirin takatassut keinulle ja etutassut maahan. Eli loppukontakti mikä keinulla vaaditaan. Namu maistu no problem. Tästä jatkettiin hyvällä draivilla putkeen ja hypylle. Ja rata loppuun. Olin yllättynyt miten se sujahti pussinkin, vaikkei sitä olla tehty aikoihin.
Päätettiin mennä rata uudelleen ja ottaa keinulle taas samanlainen loppukontakti. Alun kolme hyppyä meni vielä paremmin kuin ekalla kerralla, keinulla kontakti ilman ongelmia ja palkka maistui. Siitä putkeen-hypylle...
Seuraava hyppy edessä ja Siiri valmiina hyppäämään, kunnes kuuluu kolaus!
Se perkeleen keinu!
Koiralla korvat päätä myöten, hyppy kesken ja kohti ulko-ovea karkuun.
Tähän käy taas liuta kirosanoja.
Se keinu siis palautu alkuasentoonsa ja osuessaan maahan pitää pienen kolauksen. Mäyräkoiran korville ison pamauksen.
Se siitä radasta. Muut blokkas taas ovella ettei koira karkaa ulos ja mä yritän houkutella jatkamaan. Hyppyjä ei enää mene. Ei ees jää hypylle odottamaan vaan luikkii karkuun.
Sen verran se innostui, että putket ja pussi oli kivoja. Niihin mentiin vauhdilla ja rallatettiin ihan omatoimisesti, mutta heti kun hypylle ois pitänyt mennä niin joko piiloon putkeen tai karkuun ovelle.
Siiri kyllä nauratti kanssatreenaajia menemällä piiloon myös sinne pussiin ja pussin suulta näkyi vaan vähän pientä mäyriksen kuonoa :)
Mutta joo,se siitä treenistä sitten sillä kertaa. Yritettiin vielä myöhemmin uudelleen. Mutta hypyt ei innostanut vaan niiden ali luikahdettiin. Myöskin a- este oli taas hirvee. Onneks namit maistui tuonkin jälkeen joten tilanne ei ollut ainakaan niin paha kuin esim.kesällä jolloin Siiri vaan halus pois koko tilanteesta ja paikasta. Nyt pystyttiin lopettamaan kunnon spurttiin ja innoissaan oli siitä.
Nyt sitten jännityksellä odotetaan ensi viikkoa.että palattiinko me taas siihen lähtöpisteeseen joka meillä oli pari kuukautta sitten.Vai voisiko tuo koira unohtaa pelkonsa (epäilen).
Ärsyttää ja suututtaa. Vahinkohan tuo oli,ohjaaja kun ei tajunnut että moinen ääni vaikuttaa. Enkä minä tajunnut sanoa että keinua ei saa päästää vapaana kolahtamaan.
Tästä taas opittiin,että tosi tarkkana pitää olla mitä treeneissä tehdään.Jatkossa en voi tuoda Siiriä odottamaan vuoroaan kuuloetäisyydelle jos joku muu menee keinua.
Ens viikolla treenit ja sit ois parin viikon tauko.Jospa se auttais.
Odotukset ei oo kyllä kovin korkeella,kun tietää meidän historian.
