Jäniskevennys

Iltalenkillä käytiin Harjun maisemissa. Vähän piti tietenkin Siirin mieltä osoittaa, kun tassut kastui, oli märkää jä mälsää. Mieli muuttui kun löyty pari käpyä mitä heitellä ja järsiä. Ja siinä vaiheessa sai koko iltalenkki uuden suunnan kun kaksi city-jänistä viipotti pitkin rinnettä. Ja mitä tekee tuo urbaani mäyräkoira edes näkemättä koko otuksia. Haistaa jäljen ja ottaa kimakan ajon päälle. Koko tienoo raikas kun suuri peto ajo takaa saaliitaan :)
Hetken mentiin jälkeä pitkin katsoen miten pitkälle jäljellä pysyi. Pysyihän se.

Ilme kertoo ehkä kaiken,kun hyvä paisti jäi saamatta.

Mä en ookkaan normaali vaan kääpiö!

On jäänyt blogin kirjoittaminen kyllä täysin retuperälle. Jospa sitä taas sais aikaiseksi naputella tännekin tarinoita.
Agility jatkuu entiseen malliin, aloitettiin  taas uusi kurssi joka on möllikurssi eli kisoihin valmentava. Sitä en tosin tiedä että tullaanko kisaamaan koskaan :) Heti eka tuntihan meni täysin penkin alle. Rata koostui pujottelu-putki-pujottelu-putki-pujottelu-putki tyyppisestä ratkaisusta. Siirillä pujottelu ei oo mikään vahva alue,mun mielestä sillä ei hermo kestä kun pitää mennä rauhallisesti. No,eka pujottelu meni ihan ok,sieltä kiidettiin putkeen ja uudestaan kepeille. Tästä se koko homma sit lähtikin käsistä. Minä yritän saada sen pujottelemaan, koiralla menee hermo ja se haukkuu mulle ja sinkoilee minne sattuu enkä saa sitä mitenkään alottaa alusta pujottelua. Siinä sit yritetään vaikka kuinka ja loppujen lopuksi astuin suoraan tassun päälle. Tästä seurasi kauhee huuto ja minua karkuun juokseva koira. Ei toivoakaan että Siiri ois tullut lähelle vaikka makupaloilla yritin houkutella. Hieman se siinä leppyi ja ohjaaja pyyti että voisiko hän koittaa miten koira menee. No makupala ohjaajalle,minä sivuun ja siinähän se sit todistettiin, että kyllä se koira osaa pujotella mutta minä vaan sotken sen. Ei ollut merkkiäkään mistään haukkuvasta,hermoja menettävästi Siiristä vaan nätisti pujotteli moneen kertaan. Eli treeniä treeniä..minulle!

Viime viikolla oltiin tokalla tunnilla, radalla Siirin rakastamia hyppyjä ja putkea. Koira istumaan,hyppy käsky ja radalle. Mutta mitä ihmettä, normaalisti vauhtia pursuavaa koiraa piti suoranaisesti kannustaa eteenpäin. Vauhti oli tipotiessään. Ohjaaja kyselikin,että onko se ollut muuten normaali kun on niin kovin vaisu,mietittiin myös vaihtoehtoa että satutinko mä sittenkin tassua edellisviikolla mutta tästäkään ei voinut olla kyse,koska kotona Siiri on sama vauhtinakki kun ennenkin. Tultiin tulokseen,että mä olin varmaan tallomisellani loukannut mäyräkoiran suurta luonnetta niin kovin, että se agilityhalli oli nyt paha paha paikka jossa ei uskaltanut mitään tehdä ettei tulla taas jyrätyksi. Eli tällä viikolla sit mahtavat herkut mukaan, ja muistutetaan taas mieleen että siellä on kivaa. Sehän tästä puuttuisikin että koko harrastus on pilalla yhden kengän alle jääneen tassun vuoksi..mutta hei te tiedätte mäyräkoirat. Kun on loukattu niin se pitää näyttää.

Sitten näyttelyihin. Viikonloppuna oli jyväskylässä kansainvälinen koiranäyttely.Me oltiin sunnuntaina kehässä. Sisko oli ilmoittanut myös Ronjan samalle päivälle,mutta kas kummaa tuo Siirin lyhytkarvainen "serkku" sai keskiviikkona jonkun kutinakohtauksen ja missikisat jäi välistä kortisonikuurin takia. Nähtävästi kyseessä oli jokin yliherkkyys. Harmillista koska koira oli timmissä,kiiltävässä kunnossa. Seuraavan kerran sit,pääasia että Roponaattori voi nyt paremmin eikä joudu elämään tossut jaloissa.

Me mentiin paikalle klo.9.45 koska kymmeneltä alkoi mäyräkoirien mittaus. Koira kainaloon ja kohti mittauspaikkaa, tuloksena siirto normaalikokoisesta kääpiöksi. Samalla kun papereita täytettiin niin viereisellä kehällä oli käynnissä jo karkeakarvaiset kaniinit. Mullehan iski näyttelystressi, en ollut itse menossa kehään Siirin kanssa ja nyt kun vaihtukin koko niin sehän tarkoitti sitä että handleri ei ollut vielä edes paikalla. Saatika kannustusjoukot. Äkkiä puhelua eteenpäin, Auli paikalle ja koiran kanssa kehään. Niin ja puhelua sit myös muille että turha tulla kattoo,ette kerkee.

Karkeakarvaisissa kääpiöissä avoimessa luokassa Siirin lisäksi oli vain 1 narttu. Me saatin arvosanaksi hyvä, joka Siirille on oikeasti erinomainen arvosana. Kävely nyt oli mitä oli, koira ei todellakaan kävellyt niinkuin näyttelykoiran kuuluu mennä. Pöydällä se kyllä osas käyttäytyä ja hampaat sai hienosti katsottua, arvostelussa ei ollut mitään yllättävää, maininta karvasta (jota tolla on niukasti verrattuna muihin parrakkaisiin). Lisäksi maininta epätasaisesta askelluksesta (no niin hyppy,hyppy,askel-juoksusta) sekä lause joka ehkä jollekin ois maailmanloppu mutta mun mielestä vaan sympaattinen "ei varsinaisesti näyttelykoira,mutta loistava seurakoira". Sitähän se on,seurakoira parhaasta päästä.

Loppuun vielä kevennys, siellä mittausvuoroamme odotellessa Siiriä nuuskutteli varsin komea karkkariuros jonka omistaja rupatteli ja kyseli että onko Siiri kaapiö, vastasin että ollaan menossa mittaamaan että kumpiko on. Hän siinä sit tokaisi että "on kyllä aika siro ,että kyllähän nää karkeakarvaiset on yleensäkin jykevämpiä kuin nuo" .Luuli Siiriä lyhytkarvaiseksi :D

 

Hodaria ja ranskiksii

Ulkoilua Hitonhaudalla

Rauhallinen viikonloppu kotona, eli Siirikään ei ollut "mummolassa" hoidossa :)  Lauantaina oli hieno päivä ja ajateltiin ottaa kohteeksi Hitonhauta. Se on jo jonkun aikaa ollut to do-listalla sellaselle päivälle kun ei ole mitään muuta tekemistä. Kohteena siis tämä http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=140323&lan=fi

Välillä meinas olla vähän vaikeeta kulkee ku reitti nyt oli mitä oli. Siiri kyllä suihki menemään loikkien kiveltä toisella ja juosten kaatuneiden puiden ali ja yli. Kunnon vuorikiipeilijä tuo otus.

Siiri ehkä huomas että meille tuo reitti ei ollut yhtä helppo kun sille itselleen. Ja kun poispäin lähdettiin niin se varmisti, että koko porukka on kasassa. Viimeisen kohdalla oli kuonolla tökkäissyt ja sit oli taas matka jatkunut kauheella vauhdilla. Kyllä se laumansa kasassa pitää :)

Siirin säihkyvät silmät

Tänään oli Viitaniemen eläinlääkärissä joukkotarkastus ja me ilmottauduttiin silmien osalta mukaan. Siiri ihmeen rauhallisesti otti tilanteen,ei haukkunu eikä kauheesti pelännytkään odotustilassa olevia muita koiria.
Ehkä vaikutti kun paikalla oli useampikin koira niin ei niille tarttenut sit ääntään korottaa.

Kesäkiloja on tullut vähäsen, painoa oli 5,7kg. Pikkanen sirppanahan se on edelleen mutta viime punnituksen mukaan painoo on ollut 5,5 kg. Eläinlääkäri kysyikin että onko se normaali vai kääpiö? Onko se karkeakarvainen, lyhytkarvainen vai lyhyt-karkeakarvainen. Ehkei se sit oo niin selkeetä, vaikka mun mielestä se näyttää selvästi karkkarilta :)

Niin ne silmät. Niissä ei ollut mitään mainittavaa,oli kuulema hyväkuntoiset ja nätit. Jeij!
Nyt täytyykin alkaa metsästää joukkotarkastusta että sais myös selästä lausunnon. Sepä se sit jännittääkin että paljastuuko sieltä jotain.

Laitetaan tähän perään vielä taannoiselta metsäretkeltä pari kuvaa

Ronjan kanssa viipotusta

Sienikoira Siiri

Kanttarellikoulutus jatkuu. Siiri tietää heti mistä on kyse kun otetaan naksutin,kuiva kanttarelli ja herkut pöydältä ja istahdetaan olohuoneeseen. Hyvin löytyy olkkarin syövereihin piilotettu sieni. Oon nyt tehnyt sitä että aluksi palkkio kun koskee sieneen, parin toiston jälkeen suljen koiran toiseen huoneeseen, piilotan sienen ja annan käskyn etsiä se. Joka kerta on löytynyt. Tietenkään sitä ei nyt vielä mihinkään kovin haasteellisiin paikkoihin piiloteta,mutta niin se nenä vaan työskentelee ja perille löytää. Hyvä tästä vielä tulee :)

Hitto,oisin lisännyt tähän videon tän päivän harjottelusta,mutta mä en saa sitä lisättyä tänne (eli en osaa) No yritän myöhemmin uudelleen,laitetaan nyt sit kuva korvaamaan.

Syksy saapui

Niin se kesä meni. Vedet on kylmenneet eikä Siiriä kiinnosta enää uida, ulkona on inhottavaa kävellä kun maa on märkä ja vettä sataa vähän väliä. Talvea odotellessa siis..

Onneks ensi viikolla alkaa taas agility, ilmoitin Siirin vielä toiseen kertaan jatko 2 kurssille, jotta saadaan syksylle taas vähän liikuntaa ja mukavaa harrastelua. Seuraavat kymmenen viikkoa onkin sit agilityn riemua kerran viikossa. Tämän lisäksi keksin hyvän idean, ainakin omasta mielestäni. Kanssaihmiset on olleet vähän epäileväisiä meidän uuteen koulutukseen,mutta ensi syksynä nähdään millainen kanttarelli-koira Siiristä on kuoriutunut talven aikana. Meillä on kanttarellejä kerättynä ja omatoimisesti ajattelin saada Siirin niitä etsimään. Tällähetkellä ollaan edetty sen verran että se tajuaa sitä sientä jo haistella,mutta ei ihan vielä ymmärrä että miksi mokomasta hommasta saa palkkion. Eilen se kokeili jopa sitä että istui tyytyväisenä kuiva kanttarelli suussa lattialla,kuvitteli varmaan saavansa jonkun ekstaherkun ku koski siihen :) Koulutus jatkukoon...

Taas alkoi pikkukoiran elämän pilaava aika.Juoksut.
Ruokahalu kadonnut ja housut häiritsee jopa yöunia. Kotona vähän masistelee mutta kun "mummolaan" pääsi niin siellä ulkona ilnan pöksyjä kirmailu pallon kanssa piristi mieltä.
Viime yönä heräsin kun koira nukkuu onnellisena vieressä ilman pitsipöksyjään. Oli sitten käynyt keittiön lattialla pissalla ne housut jalassa,jonka jälkeen tullut sänkyyn ja siellä taiteillu ne jalastaan pois. Kuka nyt märissä alkkareissa tahtoo nukkua?

Saa taas nähdä millanen valeraskaus alkaa näiden juoksujen jälkeen. Jos sama meno jatkuu kun aina niin se vahvistaa sitten päätöksen leikkauksen/pennuttamisen suhteen ensi keväälle.

Kesä on uimista varten

Ainakin jos Siiriltä kysyy. Käytettiin sitä tänään taas uimassa, kun tuntuu että muuten ei pysty oikein lenkkeilemään ku on niin tajuttoman kuuma ulkona. Tässä vähän tyylinäytteitä tältä päivältä siis.

Tilapäivitystä

Hirveesti ei ole meidän elämässä mitään kirjoittamisen arvoista tapahtunut.
Siiri on touhuillut kaikkea mitä nyt pikku koira kesällä keksii. Eli on syöty multaa, juostu pitkin poikin, leikitty koirakavereiden kanssa, otettu aurinkoa ja nautittu kesästä.
Uusin hitti-juttu on laiturilta hyppiminen. Eli enää ei voi kävellä rannasta järveen noutamaan vesilelua vaan pakko kipittää laiturille (hätätapauksessa rantakivikin käy) ja sieltä hyppy piiiiitkällä ojennuksella ja mahaplätsillä veteen. Lelu suuhun, uinti rantaan ja taas kipitys laiturille.
Eilen taas todistettiin mäyräkoiramaisuus. Vettä tuli taivaatäydeltä kun oltiin porukoiden luona, mutta silti tuo otus lähti uhmaamaan tuulta,pisaroita ja ukkosta ja pakko oli päästä ulos juoksemaan. Tuli se sitten takaisin kuistille murjottamaan läpimärkänä kun sen huusin pois sieltä myrskystä. Eli koira, joka ei kaupunkiolosuhteissa pysty pienellä vesisateella ulos menemään pystyy vapaana juoksemaan vaikka satais vanhoja mummoja taivaalta.

Siiri tutustui viime viikolla myös uuteen ystävään. Mäyrisvauva Akuun, 14 viikkoinen karkkaripoika Aku oli mun pikkusiskolla hoidossa. Oltiin sit porukalla yksi yö mökillä. Siiri ei kyllä tuohon pikku söpöläiseen hirveesti lämmennyt. Juos äkeissään lelu suussa Akua karkuun ja kyykytti sitä tuuppimalla kumoon. Tosin kun kukaan ei nähnyt niin silloin vähän pystyi leikkimäänkin.

Ronja ja Aku

Täytyy kuvia lisätä myöhemmin. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Juhannus juhlaa

Juhannus tuli ja meni. Torstai-iltana suunnattiin mökille ja Siiri olikin Nemin kanssa heti vauhdissa. Paljon riitti haisteltavaa ja tutkailtavaa ympäristöstä. Perjantai aamu alkoikin 5.30 sillä että pääsin mattopyykille.Oli taas pikku koiran maha hieman sekasin eikä se paremmaksi muuttunut koko viikonlopun aikana. Liekö vaikutusta aiemmalla vatsatulehduksella vai onko otukset syöneet jotain raatoja pihalta. Mutta kun ruoka maittoi, vesi kelpasi ja koira oli pirteä ja energinen niin eipä tuosta sit huolestua tarttenut. Edelleen vähän löysää matskua tulee mutta täytyy seurata tilannetta.

Koska vettä satoi miltei koko juhannuksen ajan niin eipä koirat paljoa uimassakaan käyneet.Kummasti muuten pihalla pystyi olemaan ja riehumaan,ei taivaalta satava märkä vesi haittanut taas yhtään (laitappa koira hihnan jatkoksi ja lähde kaupungissa lenkille).

Nyt on nautittu hellepäivistä tällä viikolla, oltiin mökilläkin viime yö, jossa Siiri sai leikkiä Ronjan ja Vilman kanssa mielin määrin. Molempien seurassa leikki sujuu hyvin ja hassua katsoa miten Siiri ja Vilma on tosi paljon samantyylisiä olemukseltaan ja ulkonäöltäänkin. Yhteistä niillä on sama isä, hauska yhteensattuma että kaveripiiriin ilmaantui Siirin siskopuoli :)  Olihan mökillä myös Lenni-koira mutta jostain kumman syystä Siiri ei Lennin seurasta oikein innostu.



Lenni



Siiri, Ronja ja Vilma-sisko

viimeistä viedään

Eilen oli viimeinen agility-tunti.Eli nyt on jatko 2 suoritettu myös.Ajatuksena oli että vois kesän aikana käydä hallia vuokraamassa ja treenailemassa myös omatoimisesti. Siiri oli taas aika mahdoton,siitä oikein huoku se energia ja riemu kun on päivän ollut yksin ja sit pääseekin purkaa energiaa urakalla. Eka harjoitus oli pujottelu..no ei menny ihan putkeen. Ei se otus taas malttanut tehdä vaan juos läpi ja sinkoili. Laitettiin sitten ohjurit jos vähän auttais mutta se yritti vaan tulla niiden yli ja keskittyminen oli kyllä niin kadoksissa. Eli treeniä taas lisää tältä osin.

Sit tehtiinkin kunnon rata. Eka A-este- rengas-putki-hyppy-putki.
A:sta on tainnut tulla uusi lempi este,ei aristele yhtään ja kipuaa innoissaan ylös..liiankin innoissaan koska ei meinannut taas malttaa oottaa lähtökäskyä. Rengaan kanssa myös vähän haastetta koska se hyppii sieltä sivuilta myös.Eli siinä tarttee tosi vahvan ohjauksen. Putki ja hyppy nyt meneekin jo taitavasti. Harjottelua siis vaan lisää ja ahkerasti. Ja kyllä tollasessa tilanteessa unelma ois et kerkeis käyttää koiran pikkasella lenkillä ennen ku päivän yksinolon jälkeen sen sinne vie.

Mentiin tunnin jälkeen käymään koirapuistossa,mukaan napattiin Nemi-koira ja hetken ne siellä kaksistaan riehui mutta sit alko muitakin koiria tulemaan paikalle ni Siirin kiinnostus taas lopahti.Tosin sai se ihailijan pitkäkarvaisesta kääpiömäyris pojasta. Poika ois tahtonu tehdä lähempääkin tuttavuutta mutta Siiri osas kyllä kimakalla äänensävyllä ilmoittaa mielipiteensä tämänkaltaisesta toiminnasta. Hyvä niin!

Juhannus menee mökkeilessä ja poikkeuksena myös Siiri pääsee mukaan. Se ei hirveesti nauti tilanteesta jossa on humalasia ympärillä,mutta koska aiomme olla sivistyneesti ja matkassa on myös Nemi koira niin tälläkertaa Sibbekin pääsee koko pitkäksi viikonlopuksi juhlaseurueeseen mukaan. Täytyy muistaa ostaa juhannusherkkuja myös sille. Kuvia tästä kesäjuhlasta lienee tulee myöhemmin (jos kamera ei unohdu matkasta)

Valokuvahaaste

Valokuvahaaste

Meidät haastoivat mukaan mondica ja Ronja
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Parta vähän liassa kun oli just ennen kuvanottoa herkutellu hirvenluulla. Kuva on joulukuulta 2010

Kesä, eikä mitään tekemistä...

EIPÄ!!
Viikonloppu meni taas mökkeillessä ja auringosta nauttien. Mahataudista ei ole Siirin kohdalla enää tietoakaan,ainoo mikä on nyt nähtävästi siihen riippuen alkanut niin hiekan ja mullan syöminen. Täytyy yrittää saada suolisto taas tasapainoon ennen ku koko koira on täynnä hiekanmurusia.
Mutta kuvat kertokoon puolestaan miksi pikku koira on nyt kotiin tultuaan nukkunut jo monta tuntia

Vesi ei tuntunut yhtään kylmältä tai märältä kunhan sai keppiä hakea

HEITÄ SE JO!

Veneilemään lähdössä

Ronja "serkun" kanssa samiksia

Mahtavia agilityesteitä.Saatiin vähän kotiläksyjä tiistain tunnilta niin piti treenailla

Siirin siskopuoli Vilma kävi taannoin kyläilemässä. Tyttösillä sama isä mutta eri äidit.Samaa näköä ja piirteitä on jonkin verran. Ja leikitkin sujui ihan hyvin kunhan ensin oli tutustuttu

pikku koira sairastaa

Tiistai päivä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Aamulla ennen töihin lähtöä käytin Siirin ulkona..tai no käytin ja käytin.Alaovella se tajus että vettä sataa ja kääntyi ympäri hissinovelle. Mutta jokatapauksessa se oli ihan reipas ja oma itsensä. Jokunen tunti siitä eteenpäin A soitti ja ihmetteli että mitä tuo koira on syönyt kun koko kämppä täynnä oksennusta. Ei muuta,kun ruokatunnilla kotiin ja todentotta kaikkialla oli hirveet määrät oksennusta. Siinä vaiheessa kun mukana alkoi olemaan verta niin soitto viitaniemeen ja koira autoon.

Reppana oli oksentanut sielläkin lattialle,tai ehkä se tahtoi näyttää lääkärille et millanen koostumus sillä nesteellä on jota suusta lentää. Röntgenin kautta diagnoosina ärtynyt vatsalaukku. Oli nähtävästi katkennut hiussuonikin ja siksi oksennuksen mukana tuli myös verta. Nesteytystä ja pahoinvointilääkettä ihon alle ja pussillinen lääkkeitä mukaan ja kotiin lepäämään. 

Iltapäivästä alkoi sitten jo verinen ripulikin lentää pitkin lattiaa (haju oli todella kehveli). Ja koira vaan piiloutui masentuneena ja siitä huomasi että olo on mitä kamalin. Lääkäri soitti vielä apteekkiin reseptin vatsa-antibiooteista. Eli on antibioottia tablettina 2krt/pvä/vko, pahoinvointilääke 1krt/pvä/4pvä, kalvon vatsaan tekevä lääke joka liuotetaan veteen ja ruutalla suuhun 8ml/pvä/jokunen päivä. Ja sit veteen sekoitettavaa ravintolisää.

Kun pahoinvointilääke alkoi illalla vaikuttamaan niin koirakin piristyi. Ja nyt se onkin jo oma itsensä. Halpa tiistaipäivä,onneks on vakuutus.

Agility jäi nyt tällä viikolla väliin,mutta ens kerralla ollaan sit vielä enemmän iskussa. Siiri on viime keväästä lihonnut 100g.Painoa tällähetkellä on 5,2kg. Eli ei oo paljoo vuoden aikana kasvanut mihinkään suuntaan.

Kevät touhuiluja

Pääsiäinen oli oikein ulkoilupainotteinen. Oltiin mökillä koko pitkä viikonloppu,se tarkoittaa sitä että Siiri sai viipottaa pitkin pihaa niin paljon ku vaan jaksoi. Palloa heiteltiin,käytiin lammella kävelemässä ja kattomassa lintuja. Olipa jo muurahaisetkin heränneet ja ne inhottavasti pisteli tassuihin joten vauhtia piti pitää yllä.

Mökiltä oli onneks jäät sulaneet niin paljon,että ei tarttenu vahtia koko ajan Siiriäkään. Ja vesi oli noussut niin korkealle ettei Siiriä edes kiinnostanut mennä uimaan ku ei ollut "rantaa". Joten se keskittyi sitten palloiluun,lehtikasoissa juoksemiseen ja muihin tärkeisiin pikkukoiran töihin.

Tehtiin pääsiäissunnuntaina tän kevään eka verijälki.Se meni yllättävän hyvin. Siiri pysyi hyvin jäljellä,merkkas makaukset ja löytyi sieltä jäljen lopusta myös se peuransorkkakin.

Päätettiin ottaa myös hieno yhteiskuva jossa ois 2 koiraa ja 4 kissaa..tässä paras kuva siitä kokoonpanosta.

Siiri, Ronja ja Piina

Mökillä Siiri tahtoi leikkiä vaan pallolla

Samalla kun Ronja loikoili auringossa

Jatko 2

Tänään mentiin "aamulenkille" koirapuistoon. Eipä siellä taas ollut koiria joiden kans Siiriä ois kauheesti kiinnostanut leikkiä. Sit ku muut lähti kotiinsa niin otettiin pallo esille ja siinä se aika taas vierähti. Ei haitannut vaikka joutu juoksee kuralällyssä ja kuljettamaan märkää,hiekkaista palloa suussaan. Sitten kotiin lepäilee ja illalla alkoi agilityn jatko kurssi.

Paikalla oli uusia koiria joille piti haukkua,koska ne tuli Siirin kentälle ja treenaamaan Siirin esteille. Onneks se rähinä loppui pian ja joukosta löytyi myös eräs alkeiskurssilta tuttu poika johon Siiri oli edelleenkin yhtä ihastunut.
Itse tunti meni enemmänkin ohjaajan aivoja käyttäen. Kentällä oli kaksi putkea ja kaksi hyppyä,joista muodostetiin 12 esteen rata! Oli siinä muistaminen. Sen olis voinut tehdä pätkissä,mutta ajattelin että koira on niin innoissaan et vedetään putkeen. Koira osas,minä en niinkään :)  Pääs muutaman kerran unohtumaan rata,mutta Siiri suoriutu erinomaisesti. Jaksoi seurata mun merkkejä ja ohjeita. Tän päiväiseen suoritukseen olin kaikinpuolin tyytyväinen.

Oisko uskonut,että näillä pikku tassuilla hypitään esteitä ja kirmataan pitkin agilityrataa

Ja näyttääkö tämä siltä,että metsässä mennään pitkin verijälkeä jotta saadaan maistaa peuransorkkaa

Elämä on ihanaa

Luu maistuu pitkäkuonolle

Wiiuuhhh

Ei meinaa edes kieli pysyä suussa :)

Ihana kevät!

Ihanan keväinen viikko ollut. Tiistaina oltiin viimeisellä agilityn jatko 1 kurssin tunnilla. Tehtiin jo aika pitkää rataa, sisältäen pujottelua, kaksi hyppyä, pöydän ja putken. Taas oli koiruudella hankaluuksia malttaa mielensä. Ei ois hermo kestänyt pujottelua vaan ois pitänyt päästä samantien juoksemaan täysillä esteille ja putkeen. Kyllähän se yhdessä vaiheessa kirmaili putkea edes takas ja välillä kävi myös sen putken päälläkin pyörimässä.Ehkei siis ihan vielä kisailemaan olla menossa :) Ensi viikolla alkaakin sit jatko 2 kurssi. Ja mikä mahtavinta, lumet saavat kyytiä mikä tarkottaa sitä et piakkoin päästään taas vetämään verijälkeä!

Ulkona on ihan mukava taas Siirin kävellä, ainoo mikä vähän hidastaa vauhtia on tassuissa tuntuva sepeli ja lukuisat ihanat hajut joita pitää sit jäädä nuuskuttaa joka tolpalle ja kivelle.

Päivät menee siirtyen auringonsäteen mukana maton reunalta toiselle.

Perjantaina oltiin Moon ja Ronjan luona yökylässä ja lauantaina sit suunnattiin mökille. Rannasta oli sen verran jäät sulaneet että vesi liplatti. Siirillehän se tarkoittaa sitä, että pääsee uimaan! Kerkes jo kirmaista kahlailemaan kunnes harmikseen sai komennon pois sieltä. Vielä on jäät ja jäälautat sen verran lähellä ettei sen ois tarttenut kun astua sinne jäälle niin varmaan ois pyörähtänyt jäiden väliin ja huonosti ois saattanut käydä. Poikkeuksellisesti ei sitten päästetty sitä ulos yksin leikkimään vaan oli koko ajan valvovan silmän alla. Siitä oikein huomas miten se järvi ois sitä houkutellut. Kerkeshän se tänään kertaalleen "vahingossa"  tipauttamaan pallonsa rinnettä alas jolloin sen oli pakko käydä hakemassa se pallo sieltä järvestä. Hyvä puoli tässä on se että sillä on vielä se viime kesäinen uintivimma tallella.

Pääasiassa mökkeily menikin pallon heiton parissa, ja kyse ei ollut mistään muutamasta viskaisusta vaan sitä palloa heiteltiin tunteja :)  Siiri ei taida koskaan kyllästyä siihen leikkiin.

Heitä se nyt!

Hymyä :)

Njam,multaa!

Sporttivartti

Eikä ees mikään vartti vaan hikinen tunti. Tänään oli jo 8. kerta agilityn jatkokurssilla ja hyvin meni. Mentiin hyppyjä ja putkea ja nyt alkaa vähän ohjaaja-koira yhdistelmä toimia. Siirilläkin alkaa olla jo malttia,eikä se ala hötkyilemään ennen käskyä sinne radalle. Aiemminhan sillä ei meinannu pylly pysyä millään maassa vaan oli lähdössä hyppimään esteitä ennen kuin sai edes lupaa, koska se on niiiiin kivaa!

Hyvin toimi tänään yhteistyö, etenkin kun mä taas muistin odottaa koiraa ja ohjata tarpeeksi alhaalta. Ei meinaa millään muistaa,että koira juoksee niin maantasalla että eihän se mun kättä näe jos huidon omalla korkeudellani. Vauhtia siis taas riitti, lopputunnista muistuteltiin keppejä mieleen. Laitoin koiran istumaan ja annoin lähtökäskyn. Kyllä se lähti, täysillä juoksemaan keppien ohi sen näköisenä, että "eiks tarkoitus ollu mennä täysillä loppuun saakka ja saada palkkio". Muutaman kerran piti treenata ennen kuin se malttoi mielensä ja tajusi,että tässä pitää vähän vauhtia tiputtaa. Ja saatiin me toki onnistumisen tunne myös kepeissä kun Siiri jo muutaman kepinvälin pujotteli oma-aloitteisesti ennen kuin kerkesin sitä ohjaamaan.

Jos ensi viikolla muistaisi ottaa kameran mukaan ja saisi videokuvaa suorituksesta,ei siinä vauhdissa ennätä huomaamaan niitä omia virheitään. Jatko 2 kurssi on myös tulollaan kevään aikana,silloin päästäis ulos tekemään isompia ratoja. Jos aikataulut vaan antaa myöten niin eiköhän me sinne vielä jatketa.

Juoksujen jälkeinen riesa, valeraskaus on todistettavasti ohitse. Ei tule maitoa ja mahakin on jo normaali koiran maha. Ja mikä selkein merkki niin "pentu" eli vihreä lelusammakko annettiin takaisin leikkeihin. Ei ole enää pesemisen ja vinkumisen kohteena vaan kyllä se joutui silmittömän suolestamisen uhriksi. Valkoista vanua taas sohvat ja matot täynnä. Onpahan taas aihetta siivota.

Keväistä ulkoilua

Nyt käynnistyköön meidän blogielämä. Saa nähdä kauan mun mielenkiintoni riittää..se ehkä riippuu siitä,että miten paljon kirjoittamisen aihetta tuo karvakamu antaa :)

Tänään voin ilolla kertoa,että Siiri on vihdoin väsynyt! Tuo pilkottava kevät aurinko on saanut siihen vielä entisestään energiaa ja koko koira on ihan erilainen kuin vaikkapa tammikuun pakkasilla. Sen elinvoima on palautunut ja se hengittää kevättä.

Viikonloppu meni mökillä. Ei oo Siiri pahemmin päiväunia kerennyt nukkumaan,kun on pitänyt juosta ulkona, syödä luuta ja leikkiä Ronja mäyriäisen kanssa. Ja mikä parasta, joku on jaksanut heitellä palloa ja jollei heitellyt niin sitten sitä on pitänyt pienen koiran itse vieritellä rinnettä alas ja tiputella sohvalta. Miten voikaan mennä pallosta niin sekaisin. Pallo kun on lähettyvillä niin kaikki muut unohtuu.

Tänään käytiin pilkillä, saalis oli huono ja reissun jälkeen jouduttiin paistamaan ihan perus kanaa. Mutta Siirillä oli lystiä, juoksenteli pitkin jäätä pallon perässä. Ja keksipä myös,että jos kukaan ei sitä palloo heittänyt niin se piti tulla tipauttaa sinne kairan reikään jonka jälkeen se taas lensi! Saatiin me kaksi pikkuruista ahventa,jotka joutui koiran leikkikaluksi. Harmi etten taaskaan tajunnut ottaa kameraa mukaan,koska tänään ois saanut huippuotoksia kun koira hyppii ja loikkii kalan ympärillä, välillä sitä heitellen.

Eli nyt oli viikonloppu ulkoilua täynnä. Onneks oli kivat kelit. Kotona ollaan oltu jo monta tuntia ja Siiri on nukkunut sohvalla koko ajan, tuskin tarvii iltalenkille Harjulle lähteä.

Lisätään tähän vielä kuva viime kesältä. Uskoisin,että tällästä hetkeä Siiri (ja minäkin) ollaan odotettu jo monta kuukautta!