Hetken mentiin jälkeä pitkin katsoen miten pitkälle jäljellä pysyi. Pysyihän se.
Ilme kertoo ehkä kaiken,kun hyvä paisti jäi saamatta.
maanantai 21. marraskuuta 2011
Jäniskevennys
Iltalenkillä käytiin Harjun maisemissa. Vähän piti tietenkin Siirin mieltä osoittaa, kun tassut kastui, oli märkää jä mälsää. Mieli muuttui kun löyty pari käpyä mitä heitellä ja järsiä. Ja siinä vaiheessa sai koko iltalenkki uuden suunnan kun kaksi city-jänistä viipotti pitkin rinnettä. Ja mitä tekee tuo urbaani mäyräkoira edes näkemättä koko otuksia. Haistaa jäljen ja ottaa kimakan ajon päälle. Koko tienoo raikas kun suuri peto ajo takaa saaliitaan :)
Hetken mentiin jälkeä pitkin katsoen miten pitkälle jäljellä pysyi. Pysyihän se.
Ilme kertoo ehkä kaiken,kun hyvä paisti jäi saamatta.
Hetken mentiin jälkeä pitkin katsoen miten pitkälle jäljellä pysyi. Pysyihän se.
Ilme kertoo ehkä kaiken,kun hyvä paisti jäi saamatta.
Mä en ookkaan normaali vaan kääpiö!
On jäänyt blogin kirjoittaminen kyllä täysin retuperälle. Jospa sitä taas sais aikaiseksi naputella tännekin tarinoita.
Agility jatkuu entiseen malliin, aloitettiin taas uusi kurssi joka on möllikurssi eli kisoihin valmentava. Sitä en tosin tiedä että tullaanko kisaamaan koskaan :) Heti eka tuntihan meni täysin penkin alle. Rata koostui pujottelu-putki-pujottelu-putki-pujottelu-putki tyyppisestä ratkaisusta. Siirillä pujottelu ei oo mikään vahva alue,mun mielestä sillä ei hermo kestä kun pitää mennä rauhallisesti. No,eka pujottelu meni ihan ok,sieltä kiidettiin putkeen ja uudestaan kepeille. Tästä se koko homma sit lähtikin käsistä. Minä yritän saada sen pujottelemaan, koiralla menee hermo ja se haukkuu mulle ja sinkoilee minne sattuu enkä saa sitä mitenkään alottaa alusta pujottelua. Siinä sit yritetään vaikka kuinka ja loppujen lopuksi astuin suoraan tassun päälle. Tästä seurasi kauhee huuto ja minua karkuun juokseva koira. Ei toivoakaan että Siiri ois tullut lähelle vaikka makupaloilla yritin houkutella. Hieman se siinä leppyi ja ohjaaja pyyti että voisiko hän koittaa miten koira menee. No makupala ohjaajalle,minä sivuun ja siinähän se sit todistettiin, että kyllä se koira osaa pujotella mutta minä vaan sotken sen. Ei ollut merkkiäkään mistään haukkuvasta,hermoja menettävästi Siiristä vaan nätisti pujotteli moneen kertaan. Eli treeniä treeniä..minulle!
Viime viikolla oltiin tokalla tunnilla, radalla Siirin rakastamia hyppyjä ja putkea. Koira istumaan,hyppy käsky ja radalle. Mutta mitä ihmettä, normaalisti vauhtia pursuavaa koiraa piti suoranaisesti kannustaa eteenpäin. Vauhti oli tipotiessään. Ohjaaja kyselikin,että onko se ollut muuten normaali kun on niin kovin vaisu,mietittiin myös vaihtoehtoa että satutinko mä sittenkin tassua edellisviikolla mutta tästäkään ei voinut olla kyse,koska kotona Siiri on sama vauhtinakki kun ennenkin. Tultiin tulokseen,että mä olin varmaan tallomisellani loukannut mäyräkoiran suurta luonnetta niin kovin, että se agilityhalli oli nyt paha paha paikka jossa ei uskaltanut mitään tehdä ettei tulla taas jyrätyksi. Eli tällä viikolla sit mahtavat herkut mukaan, ja muistutetaan taas mieleen että siellä on kivaa. Sehän tästä puuttuisikin että koko harrastus on pilalla yhden kengän alle jääneen tassun vuoksi..mutta hei te tiedätte mäyräkoirat. Kun on loukattu niin se pitää näyttää.
Sitten näyttelyihin. Viikonloppuna oli jyväskylässä kansainvälinen koiranäyttely.Me oltiin sunnuntaina kehässä. Sisko oli ilmoittanut myös Ronjan samalle päivälle,mutta kas kummaa tuo Siirin lyhytkarvainen "serkku" sai keskiviikkona jonkun kutinakohtauksen ja missikisat jäi välistä kortisonikuurin takia. Nähtävästi kyseessä oli jokin yliherkkyys. Harmillista koska koira oli timmissä,kiiltävässä kunnossa. Seuraavan kerran sit,pääasia että Roponaattori voi nyt paremmin eikä joudu elämään tossut jaloissa.
Me mentiin paikalle klo.9.45 koska kymmeneltä alkoi mäyräkoirien mittaus. Koira kainaloon ja kohti mittauspaikkaa, tuloksena siirto normaalikokoisesta kääpiöksi. Samalla kun papereita täytettiin niin viereisellä kehällä oli käynnissä jo karkeakarvaiset kaniinit. Mullehan iski näyttelystressi, en ollut itse menossa kehään Siirin kanssa ja nyt kun vaihtukin koko niin sehän tarkoitti sitä että handleri ei ollut vielä edes paikalla. Saatika kannustusjoukot. Äkkiä puhelua eteenpäin, Auli paikalle ja koiran kanssa kehään. Niin ja puhelua sit myös muille että turha tulla kattoo,ette kerkee.
Karkeakarvaisissa kääpiöissä avoimessa luokassa Siirin lisäksi oli vain 1 narttu. Me saatin arvosanaksi hyvä, joka Siirille on oikeasti erinomainen arvosana. Kävely nyt oli mitä oli, koira ei todellakaan kävellyt niinkuin näyttelykoiran kuuluu mennä. Pöydällä se kyllä osas käyttäytyä ja hampaat sai hienosti katsottua, arvostelussa ei ollut mitään yllättävää, maininta karvasta (jota tolla on niukasti verrattuna muihin parrakkaisiin). Lisäksi maininta epätasaisesta askelluksesta (no niin hyppy,hyppy,askel-juoksusta) sekä lause joka ehkä jollekin ois maailmanloppu mutta mun mielestä vaan sympaattinen "ei varsinaisesti näyttelykoira,mutta loistava seurakoira". Sitähän se on,seurakoira parhaasta päästä.
Loppuun vielä kevennys, siellä mittausvuoroamme odotellessa Siiriä nuuskutteli varsin komea karkkariuros jonka omistaja rupatteli ja kyseli että onko Siiri kaapiö, vastasin että ollaan menossa mittaamaan että kumpiko on. Hän siinä sit tokaisi että "on kyllä aika siro ,että kyllähän nää karkeakarvaiset on yleensäkin jykevämpiä kuin nuo" .Luuli Siiriä lyhytkarvaiseksi :D
Agility jatkuu entiseen malliin, aloitettiin taas uusi kurssi joka on möllikurssi eli kisoihin valmentava. Sitä en tosin tiedä että tullaanko kisaamaan koskaan :) Heti eka tuntihan meni täysin penkin alle. Rata koostui pujottelu-putki-pujottelu-putki-pujottelu-putki tyyppisestä ratkaisusta. Siirillä pujottelu ei oo mikään vahva alue,mun mielestä sillä ei hermo kestä kun pitää mennä rauhallisesti. No,eka pujottelu meni ihan ok,sieltä kiidettiin putkeen ja uudestaan kepeille. Tästä se koko homma sit lähtikin käsistä. Minä yritän saada sen pujottelemaan, koiralla menee hermo ja se haukkuu mulle ja sinkoilee minne sattuu enkä saa sitä mitenkään alottaa alusta pujottelua. Siinä sit yritetään vaikka kuinka ja loppujen lopuksi astuin suoraan tassun päälle. Tästä seurasi kauhee huuto ja minua karkuun juokseva koira. Ei toivoakaan että Siiri ois tullut lähelle vaikka makupaloilla yritin houkutella. Hieman se siinä leppyi ja ohjaaja pyyti että voisiko hän koittaa miten koira menee. No makupala ohjaajalle,minä sivuun ja siinähän se sit todistettiin, että kyllä se koira osaa pujotella mutta minä vaan sotken sen. Ei ollut merkkiäkään mistään haukkuvasta,hermoja menettävästi Siiristä vaan nätisti pujotteli moneen kertaan. Eli treeniä treeniä..minulle!
Viime viikolla oltiin tokalla tunnilla, radalla Siirin rakastamia hyppyjä ja putkea. Koira istumaan,hyppy käsky ja radalle. Mutta mitä ihmettä, normaalisti vauhtia pursuavaa koiraa piti suoranaisesti kannustaa eteenpäin. Vauhti oli tipotiessään. Ohjaaja kyselikin,että onko se ollut muuten normaali kun on niin kovin vaisu,mietittiin myös vaihtoehtoa että satutinko mä sittenkin tassua edellisviikolla mutta tästäkään ei voinut olla kyse,koska kotona Siiri on sama vauhtinakki kun ennenkin. Tultiin tulokseen,että mä olin varmaan tallomisellani loukannut mäyräkoiran suurta luonnetta niin kovin, että se agilityhalli oli nyt paha paha paikka jossa ei uskaltanut mitään tehdä ettei tulla taas jyrätyksi. Eli tällä viikolla sit mahtavat herkut mukaan, ja muistutetaan taas mieleen että siellä on kivaa. Sehän tästä puuttuisikin että koko harrastus on pilalla yhden kengän alle jääneen tassun vuoksi..mutta hei te tiedätte mäyräkoirat. Kun on loukattu niin se pitää näyttää.
Sitten näyttelyihin. Viikonloppuna oli jyväskylässä kansainvälinen koiranäyttely.Me oltiin sunnuntaina kehässä. Sisko oli ilmoittanut myös Ronjan samalle päivälle,mutta kas kummaa tuo Siirin lyhytkarvainen "serkku" sai keskiviikkona jonkun kutinakohtauksen ja missikisat jäi välistä kortisonikuurin takia. Nähtävästi kyseessä oli jokin yliherkkyys. Harmillista koska koira oli timmissä,kiiltävässä kunnossa. Seuraavan kerran sit,pääasia että Roponaattori voi nyt paremmin eikä joudu elämään tossut jaloissa.
Me mentiin paikalle klo.9.45 koska kymmeneltä alkoi mäyräkoirien mittaus. Koira kainaloon ja kohti mittauspaikkaa, tuloksena siirto normaalikokoisesta kääpiöksi. Samalla kun papereita täytettiin niin viereisellä kehällä oli käynnissä jo karkeakarvaiset kaniinit. Mullehan iski näyttelystressi, en ollut itse menossa kehään Siirin kanssa ja nyt kun vaihtukin koko niin sehän tarkoitti sitä että handleri ei ollut vielä edes paikalla. Saatika kannustusjoukot. Äkkiä puhelua eteenpäin, Auli paikalle ja koiran kanssa kehään. Niin ja puhelua sit myös muille että turha tulla kattoo,ette kerkee.
Karkeakarvaisissa kääpiöissä avoimessa luokassa Siirin lisäksi oli vain 1 narttu. Me saatin arvosanaksi hyvä, joka Siirille on oikeasti erinomainen arvosana. Kävely nyt oli mitä oli, koira ei todellakaan kävellyt niinkuin näyttelykoiran kuuluu mennä. Pöydällä se kyllä osas käyttäytyä ja hampaat sai hienosti katsottua, arvostelussa ei ollut mitään yllättävää, maininta karvasta (jota tolla on niukasti verrattuna muihin parrakkaisiin). Lisäksi maininta epätasaisesta askelluksesta (no niin hyppy,hyppy,askel-juoksusta) sekä lause joka ehkä jollekin ois maailmanloppu mutta mun mielestä vaan sympaattinen "ei varsinaisesti näyttelykoira,mutta loistava seurakoira". Sitähän se on,seurakoira parhaasta päästä.
Loppuun vielä kevennys, siellä mittausvuoroamme odotellessa Siiriä nuuskutteli varsin komea karkkariuros jonka omistaja rupatteli ja kyseli että onko Siiri kaapiö, vastasin että ollaan menossa mittaamaan että kumpiko on. Hän siinä sit tokaisi että "on kyllä aika siro ,että kyllähän nää karkeakarvaiset on yleensäkin jykevämpiä kuin nuo" .Luuli Siiriä lyhytkarvaiseksi :D
Hodaria ja ranskiksii
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)