Siiri on touhuillut kaikkea mitä nyt pikku koira kesällä keksii. Eli on syöty multaa, juostu pitkin poikin, leikitty koirakavereiden kanssa, otettu aurinkoa ja nautittu kesästä.
Uusin hitti-juttu on laiturilta hyppiminen. Eli enää ei voi kävellä rannasta järveen noutamaan vesilelua vaan pakko kipittää laiturille (hätätapauksessa rantakivikin käy) ja sieltä hyppy piiiiitkällä ojennuksella ja mahaplätsillä veteen. Lelu suuhun, uinti rantaan ja taas kipitys laiturille.
Eilen taas todistettiin mäyräkoiramaisuus. Vettä tuli taivaatäydeltä kun oltiin porukoiden luona, mutta silti tuo otus lähti uhmaamaan tuulta,pisaroita ja ukkosta ja pakko oli päästä ulos juoksemaan. Tuli se sitten takaisin kuistille murjottamaan läpimärkänä kun sen huusin pois sieltä myrskystä. Eli koira, joka ei kaupunkiolosuhteissa pysty pienellä vesisateella ulos menemään pystyy vapaana juoksemaan vaikka satais vanhoja mummoja taivaalta.
Siiri tutustui viime viikolla myös uuteen ystävään. Mäyrisvauva Akuun, 14 viikkoinen karkkaripoika Aku oli mun pikkusiskolla hoidossa. Oltiin sit porukalla yksi yö mökillä. Siiri ei kyllä tuohon pikku söpöläiseen hirveesti lämmennyt. Juos äkeissään lelu suussa Akua karkuun ja kyykytti sitä tuuppimalla kumoon. Tosin kun kukaan ei nähnyt niin silloin vähän pystyi leikkimäänkin.
Ronja ja Aku
Täytyy kuvia lisätä myöhemmin. Mukavaa viikonloppua kaikille!





