Eikä ees mikään vartti vaan hikinen tunti. Tänään oli jo 8. kerta agilityn jatkokurssilla ja hyvin meni. Mentiin hyppyjä ja putkea ja nyt alkaa vähän ohjaaja-koira yhdistelmä toimia. Siirilläkin alkaa olla jo malttia,eikä se ala hötkyilemään ennen käskyä sinne radalle. Aiemminhan sillä ei meinannu pylly pysyä millään maassa vaan oli lähdössä hyppimään esteitä ennen kuin sai edes lupaa, koska se on niiiiin kivaa!
Hyvin toimi tänään yhteistyö, etenkin kun mä taas muistin odottaa koiraa ja ohjata tarpeeksi alhaalta. Ei meinaa millään muistaa,että koira juoksee niin maantasalla että eihän se mun kättä näe jos huidon omalla korkeudellani. Vauhtia siis taas riitti, lopputunnista muistuteltiin keppejä mieleen. Laitoin koiran istumaan ja annoin lähtökäskyn. Kyllä se lähti, täysillä juoksemaan keppien ohi sen näköisenä, että "eiks tarkoitus ollu mennä täysillä loppuun saakka ja saada palkkio". Muutaman kerran piti treenata ennen kuin se malttoi mielensä ja tajusi,että tässä pitää vähän vauhtia tiputtaa. Ja saatiin me toki onnistumisen tunne myös kepeissä kun Siiri jo muutaman kepinvälin pujotteli oma-aloitteisesti ennen kuin kerkesin sitä ohjaamaan.
Jos ensi viikolla muistaisi ottaa kameran mukaan ja saisi videokuvaa suorituksesta,ei siinä vauhdissa ennätä huomaamaan niitä omia virheitään. Jatko 2 kurssi on myös tulollaan kevään aikana,silloin päästäis ulos tekemään isompia ratoja. Jos aikataulut vaan antaa myöten niin eiköhän me sinne vielä jatketa.
Juoksujen jälkeinen riesa, valeraskaus on todistettavasti ohitse. Ei tule maitoa ja mahakin on jo normaali koiran maha. Ja mikä selkein merkki niin "pentu" eli vihreä lelusammakko annettiin takaisin leikkeihin. Ei ole enää pesemisen ja vinkumisen kohteena vaan kyllä se joutui silmittömän suolestamisen uhriksi. Valkoista vanua taas sohvat ja matot täynnä. Onpahan taas aihetta siivota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti