Agilityä

Tällä viikolla ei agilityä ollutkaan kouluttajan kiireistä johtuen.
Pari viikkoa sitten Siiri suuttui kun päästin keinun kolahtamaan liian kovalla vauhdilla maahan. Oli vielä eka radan tehnyt ihan hyvin,mutta toisella kerralla se kolaus olikin sitten pienelle egolle liikaa ja se juos sit lopputunnin mua karkuun ja katsoi kulmien alta loukkaantuneena.

Seuraavalla viikolla ei taaskaan mikään kiinnostanut, suostui muistaakseni putkeen menemään kun pakotettiin mutta mukana ei ollut sitä normaalia riemua ja vauhtia. Sillä kerralla ei hirveesti mitään tehtykkään.

Viime viikolla mulla oli mukana kaikki mahdolliset herkut ja lempisiili-lelu. Onneks siili oli taskussa koska se sai pienen ilonpilkahduksen koiraan ja se jopa hyppäs esteen ja meni putkeen.Herkutkin jo maistui, hirveesti ei rataa jankattu mutta sen verran niitä yksittäisiä esteitä että kyllä siitä näki, että ehkä se pikkuhiljaa taas unohtaa kovan kohtelunsa :) Ens viikkoa odottaen.

Kotona on maa lähes sulanut ja on päästy kiertelemään pitkin pihaa, Siiri nyt aivan onnessaan. Eilenkin se auringonpaisteessa makoili takapihalla järsien kepin pätkää jonka löyti. Se ei varmaan kesällä tuu viettämään aikaansa sisällä :)  Aamullakin vaikka vettä tuli niin se vaan innoissaa meni touhuamaan sen samaisen kepin pariin ja sitä piti sille heitellä. Harmi vaan että tuo keli on edelleen harmaa mutta ehkä siellä pihalla vois vielä nyt illalla vähän leikkiä. Ihanaa kun ei tartte lähtee hihnalenkeille (joita tuo otus ei juurikaan arvista).