Tällä viikolla ei agilityä ollutkaan kouluttajan kiireistä johtuen.
Pari viikkoa sitten Siiri suuttui kun päästin keinun kolahtamaan liian kovalla vauhdilla maahan. Oli vielä eka radan tehnyt ihan hyvin,mutta toisella kerralla se kolaus olikin sitten pienelle egolle liikaa ja se juos sit lopputunnin mua karkuun ja katsoi kulmien alta loukkaantuneena.
Seuraavalla viikolla ei taaskaan mikään kiinnostanut, suostui muistaakseni putkeen menemään kun pakotettiin mutta mukana ei ollut sitä normaalia riemua ja vauhtia. Sillä kerralla ei hirveesti mitään tehtykkään.
Viime viikolla mulla oli mukana kaikki mahdolliset herkut ja lempisiili-lelu. Onneks siili oli taskussa koska se sai pienen ilonpilkahduksen koiraan ja se jopa hyppäs esteen ja meni putkeen.Herkutkin jo maistui, hirveesti ei rataa jankattu mutta sen verran niitä yksittäisiä esteitä että kyllä siitä näki, että ehkä se pikkuhiljaa taas unohtaa kovan kohtelunsa :) Ens viikkoa odottaen.
Kotona on maa lähes sulanut ja on päästy kiertelemään pitkin pihaa, Siiri nyt aivan onnessaan. Eilenkin se auringonpaisteessa makoili takapihalla järsien kepin pätkää jonka löyti. Se ei varmaan kesällä tuu viettämään aikaansa sisällä :) Aamullakin vaikka vettä tuli niin se vaan innoissaa meni touhuamaan sen samaisen kepin pariin ja sitä piti sille heitellä. Harmi vaan että tuo keli on edelleen harmaa mutta ehkä siellä pihalla vois vielä nyt illalla vähän leikkiä. Ihanaa kun ei tartte lähtee hihnalenkeille (joita tuo otus ei juurikaan arvista).
torstai 26. huhtikuuta 2012
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Voihan blogielämä
Onpa mulla vierähtänyt aikaa!
Jospa nyt taas sais itseään niskasta kiinni alkais taas päivittäminen.
Viimeisen päivityksen jälkeen on vähän elo muuttunut, Siirinkin mielestä parempaan suuntaan. Ostettiin oma talo, joten on koirallakin tilaa temmeltää ja piha missä ihmetellä. Muutettiin helmikuussa,joten aika uuttahan tämä vielä on.
Muutettiin tavaroita pikkuhiljaa,joten Siirikin kerkes taloon tutustua eikä vaihto paikasta toiseen tapahtunut yhdessä yössä. Vaikka kuinka yritettiin totuttaa sitä uuteen paikkaan niin tapansa mukaan eroahdistushan siitä taas koitui. Muutamana päivänä sitä salaa kuvailin, kun se yksin jäi ja meno oli taas sitä että juostaan kämppää ees taas haukkuen ja ulvoen ilman minkäänlaista huilitaukoa koko päivänä. Ratkaisuna taas dap-seinään ja niin se taas rauhoittui entiselleen. Tänäkin aamuna kävi nopeesti aamupissalla ja jäi sänkyyn peiton alle nukkumaan, oli kai vaan onnellinen kun läksin töihin enkä ollut häiriköimässä :) Ja toinen positiivinen asia niin sisälle tarpeiden tekeminen on jäänyt pois. Aiemminhan usein löyty pissat aamuisin keittiönlattialta, täällä Siiri osaa pyytää ulos niin vahinkoja ei sit enää satu.
Pihalla leikkiminen on lähinnä jäänyt tuohon etupihalle, kun takapiha on vielä niin lumenpeitossa että sinne hukkuu pieni koira. On tuo kerennyt jo naapurin puolellekin karkaamaan, ei ihan ymmärtänyt että pensasaita tarkoittaa rajaa :D Kunhan maa tuosta sulaa niin aita rakennetaan tontin ympärille niin ei ole ainakaan huolta siitä,että karkailee. Pihassa loikkii myös jäniksiä (ovat käyneet kartoittamassa myös mun marjapuskia) niin on sit varmempi pitää koira pois jänöjen perästä ku tulee aita vastaan.
Muuten on näinä blogihiljaisina kuukausina elo sujunut hyvin, nenäpunkki saatiin riesaksemme jokunen viikko sitten. Taas oli märkiä aivastuksia ja kauheeta röhkimistä. Lääkekuuri alkoi kyllä vaikuttamaan miltei samana iltana kun se saatiin.Nyt on taas normi koira. Mitä terveyteen vielä tulee niin kääpiöksi vaihdon jälkeen oli ajankohtaista tarkastaa myös polvet.Virallisissa polvitarkeissa käytiin ja nekin ovat kunnossa. Vielä ois se pahin eli selkätarkastus edessä.
Agilityssä edetään, tästä voisinkin postata lisää vaikka huomenissa, kun käydää taas agilityssä. Pieni takapakki tuli pari viikkoa sitten kun draama queen nosti taas päätään eli katsotaan josko huomenna ois koiruus taas oma itsensä siellä.
Loppuun vielä pari kuvaa ja sitten lenkille.
Jouluna Topi-kettu muutti meille asumaan, tästä muodostuikin niin vahva ystävyys että Topi jopa nukkuu toisinaan öitä meidän vieressä.
Oman takkatulen loimutessa uni maistuu
Jospa nyt taas sais itseään niskasta kiinni alkais taas päivittäminen.
Viimeisen päivityksen jälkeen on vähän elo muuttunut, Siirinkin mielestä parempaan suuntaan. Ostettiin oma talo, joten on koirallakin tilaa temmeltää ja piha missä ihmetellä. Muutettiin helmikuussa,joten aika uuttahan tämä vielä on.
Muutettiin tavaroita pikkuhiljaa,joten Siirikin kerkes taloon tutustua eikä vaihto paikasta toiseen tapahtunut yhdessä yössä. Vaikka kuinka yritettiin totuttaa sitä uuteen paikkaan niin tapansa mukaan eroahdistushan siitä taas koitui. Muutamana päivänä sitä salaa kuvailin, kun se yksin jäi ja meno oli taas sitä että juostaan kämppää ees taas haukkuen ja ulvoen ilman minkäänlaista huilitaukoa koko päivänä. Ratkaisuna taas dap-seinään ja niin se taas rauhoittui entiselleen. Tänäkin aamuna kävi nopeesti aamupissalla ja jäi sänkyyn peiton alle nukkumaan, oli kai vaan onnellinen kun läksin töihin enkä ollut häiriköimässä :) Ja toinen positiivinen asia niin sisälle tarpeiden tekeminen on jäänyt pois. Aiemminhan usein löyty pissat aamuisin keittiönlattialta, täällä Siiri osaa pyytää ulos niin vahinkoja ei sit enää satu.
Pihalla leikkiminen on lähinnä jäänyt tuohon etupihalle, kun takapiha on vielä niin lumenpeitossa että sinne hukkuu pieni koira. On tuo kerennyt jo naapurin puolellekin karkaamaan, ei ihan ymmärtänyt että pensasaita tarkoittaa rajaa :D Kunhan maa tuosta sulaa niin aita rakennetaan tontin ympärille niin ei ole ainakaan huolta siitä,että karkailee. Pihassa loikkii myös jäniksiä (ovat käyneet kartoittamassa myös mun marjapuskia) niin on sit varmempi pitää koira pois jänöjen perästä ku tulee aita vastaan.
Muuten on näinä blogihiljaisina kuukausina elo sujunut hyvin, nenäpunkki saatiin riesaksemme jokunen viikko sitten. Taas oli märkiä aivastuksia ja kauheeta röhkimistä. Lääkekuuri alkoi kyllä vaikuttamaan miltei samana iltana kun se saatiin.Nyt on taas normi koira. Mitä terveyteen vielä tulee niin kääpiöksi vaihdon jälkeen oli ajankohtaista tarkastaa myös polvet.Virallisissa polvitarkeissa käytiin ja nekin ovat kunnossa. Vielä ois se pahin eli selkätarkastus edessä.
Agilityssä edetään, tästä voisinkin postata lisää vaikka huomenissa, kun käydää taas agilityssä. Pieni takapakki tuli pari viikkoa sitten kun draama queen nosti taas päätään eli katsotaan josko huomenna ois koiruus taas oma itsensä siellä.
Loppuun vielä pari kuvaa ja sitten lenkille.
maanantai 21. marraskuuta 2011
Jäniskevennys
Iltalenkillä käytiin Harjun maisemissa. Vähän piti tietenkin Siirin mieltä osoittaa, kun tassut kastui, oli märkää jä mälsää. Mieli muuttui kun löyty pari käpyä mitä heitellä ja järsiä. Ja siinä vaiheessa sai koko iltalenkki uuden suunnan kun kaksi city-jänistä viipotti pitkin rinnettä. Ja mitä tekee tuo urbaani mäyräkoira edes näkemättä koko otuksia. Haistaa jäljen ja ottaa kimakan ajon päälle. Koko tienoo raikas kun suuri peto ajo takaa saaliitaan :)
Hetken mentiin jälkeä pitkin katsoen miten pitkälle jäljellä pysyi. Pysyihän se.
Ilme kertoo ehkä kaiken,kun hyvä paisti jäi saamatta.
Hetken mentiin jälkeä pitkin katsoen miten pitkälle jäljellä pysyi. Pysyihän se.
Ilme kertoo ehkä kaiken,kun hyvä paisti jäi saamatta.
Mä en ookkaan normaali vaan kääpiö!
On jäänyt blogin kirjoittaminen kyllä täysin retuperälle. Jospa sitä taas sais aikaiseksi naputella tännekin tarinoita.
Agility jatkuu entiseen malliin, aloitettiin taas uusi kurssi joka on möllikurssi eli kisoihin valmentava. Sitä en tosin tiedä että tullaanko kisaamaan koskaan :) Heti eka tuntihan meni täysin penkin alle. Rata koostui pujottelu-putki-pujottelu-putki-pujottelu-putki tyyppisestä ratkaisusta. Siirillä pujottelu ei oo mikään vahva alue,mun mielestä sillä ei hermo kestä kun pitää mennä rauhallisesti. No,eka pujottelu meni ihan ok,sieltä kiidettiin putkeen ja uudestaan kepeille. Tästä se koko homma sit lähtikin käsistä. Minä yritän saada sen pujottelemaan, koiralla menee hermo ja se haukkuu mulle ja sinkoilee minne sattuu enkä saa sitä mitenkään alottaa alusta pujottelua. Siinä sit yritetään vaikka kuinka ja loppujen lopuksi astuin suoraan tassun päälle. Tästä seurasi kauhee huuto ja minua karkuun juokseva koira. Ei toivoakaan että Siiri ois tullut lähelle vaikka makupaloilla yritin houkutella. Hieman se siinä leppyi ja ohjaaja pyyti että voisiko hän koittaa miten koira menee. No makupala ohjaajalle,minä sivuun ja siinähän se sit todistettiin, että kyllä se koira osaa pujotella mutta minä vaan sotken sen. Ei ollut merkkiäkään mistään haukkuvasta,hermoja menettävästi Siiristä vaan nätisti pujotteli moneen kertaan. Eli treeniä treeniä..minulle!
Viime viikolla oltiin tokalla tunnilla, radalla Siirin rakastamia hyppyjä ja putkea. Koira istumaan,hyppy käsky ja radalle. Mutta mitä ihmettä, normaalisti vauhtia pursuavaa koiraa piti suoranaisesti kannustaa eteenpäin. Vauhti oli tipotiessään. Ohjaaja kyselikin,että onko se ollut muuten normaali kun on niin kovin vaisu,mietittiin myös vaihtoehtoa että satutinko mä sittenkin tassua edellisviikolla mutta tästäkään ei voinut olla kyse,koska kotona Siiri on sama vauhtinakki kun ennenkin. Tultiin tulokseen,että mä olin varmaan tallomisellani loukannut mäyräkoiran suurta luonnetta niin kovin, että se agilityhalli oli nyt paha paha paikka jossa ei uskaltanut mitään tehdä ettei tulla taas jyrätyksi. Eli tällä viikolla sit mahtavat herkut mukaan, ja muistutetaan taas mieleen että siellä on kivaa. Sehän tästä puuttuisikin että koko harrastus on pilalla yhden kengän alle jääneen tassun vuoksi..mutta hei te tiedätte mäyräkoirat. Kun on loukattu niin se pitää näyttää.
Sitten näyttelyihin. Viikonloppuna oli jyväskylässä kansainvälinen koiranäyttely.Me oltiin sunnuntaina kehässä. Sisko oli ilmoittanut myös Ronjan samalle päivälle,mutta kas kummaa tuo Siirin lyhytkarvainen "serkku" sai keskiviikkona jonkun kutinakohtauksen ja missikisat jäi välistä kortisonikuurin takia. Nähtävästi kyseessä oli jokin yliherkkyys. Harmillista koska koira oli timmissä,kiiltävässä kunnossa. Seuraavan kerran sit,pääasia että Roponaattori voi nyt paremmin eikä joudu elämään tossut jaloissa.
Me mentiin paikalle klo.9.45 koska kymmeneltä alkoi mäyräkoirien mittaus. Koira kainaloon ja kohti mittauspaikkaa, tuloksena siirto normaalikokoisesta kääpiöksi. Samalla kun papereita täytettiin niin viereisellä kehällä oli käynnissä jo karkeakarvaiset kaniinit. Mullehan iski näyttelystressi, en ollut itse menossa kehään Siirin kanssa ja nyt kun vaihtukin koko niin sehän tarkoitti sitä että handleri ei ollut vielä edes paikalla. Saatika kannustusjoukot. Äkkiä puhelua eteenpäin, Auli paikalle ja koiran kanssa kehään. Niin ja puhelua sit myös muille että turha tulla kattoo,ette kerkee.
Karkeakarvaisissa kääpiöissä avoimessa luokassa Siirin lisäksi oli vain 1 narttu. Me saatin arvosanaksi hyvä, joka Siirille on oikeasti erinomainen arvosana. Kävely nyt oli mitä oli, koira ei todellakaan kävellyt niinkuin näyttelykoiran kuuluu mennä. Pöydällä se kyllä osas käyttäytyä ja hampaat sai hienosti katsottua, arvostelussa ei ollut mitään yllättävää, maininta karvasta (jota tolla on niukasti verrattuna muihin parrakkaisiin). Lisäksi maininta epätasaisesta askelluksesta (no niin hyppy,hyppy,askel-juoksusta) sekä lause joka ehkä jollekin ois maailmanloppu mutta mun mielestä vaan sympaattinen "ei varsinaisesti näyttelykoira,mutta loistava seurakoira". Sitähän se on,seurakoira parhaasta päästä.
Loppuun vielä kevennys, siellä mittausvuoroamme odotellessa Siiriä nuuskutteli varsin komea karkkariuros jonka omistaja rupatteli ja kyseli että onko Siiri kaapiö, vastasin että ollaan menossa mittaamaan että kumpiko on. Hän siinä sit tokaisi että "on kyllä aika siro ,että kyllähän nää karkeakarvaiset on yleensäkin jykevämpiä kuin nuo" .Luuli Siiriä lyhytkarvaiseksi :D
Agility jatkuu entiseen malliin, aloitettiin taas uusi kurssi joka on möllikurssi eli kisoihin valmentava. Sitä en tosin tiedä että tullaanko kisaamaan koskaan :) Heti eka tuntihan meni täysin penkin alle. Rata koostui pujottelu-putki-pujottelu-putki-pujottelu-putki tyyppisestä ratkaisusta. Siirillä pujottelu ei oo mikään vahva alue,mun mielestä sillä ei hermo kestä kun pitää mennä rauhallisesti. No,eka pujottelu meni ihan ok,sieltä kiidettiin putkeen ja uudestaan kepeille. Tästä se koko homma sit lähtikin käsistä. Minä yritän saada sen pujottelemaan, koiralla menee hermo ja se haukkuu mulle ja sinkoilee minne sattuu enkä saa sitä mitenkään alottaa alusta pujottelua. Siinä sit yritetään vaikka kuinka ja loppujen lopuksi astuin suoraan tassun päälle. Tästä seurasi kauhee huuto ja minua karkuun juokseva koira. Ei toivoakaan että Siiri ois tullut lähelle vaikka makupaloilla yritin houkutella. Hieman se siinä leppyi ja ohjaaja pyyti että voisiko hän koittaa miten koira menee. No makupala ohjaajalle,minä sivuun ja siinähän se sit todistettiin, että kyllä se koira osaa pujotella mutta minä vaan sotken sen. Ei ollut merkkiäkään mistään haukkuvasta,hermoja menettävästi Siiristä vaan nätisti pujotteli moneen kertaan. Eli treeniä treeniä..minulle!
Viime viikolla oltiin tokalla tunnilla, radalla Siirin rakastamia hyppyjä ja putkea. Koira istumaan,hyppy käsky ja radalle. Mutta mitä ihmettä, normaalisti vauhtia pursuavaa koiraa piti suoranaisesti kannustaa eteenpäin. Vauhti oli tipotiessään. Ohjaaja kyselikin,että onko se ollut muuten normaali kun on niin kovin vaisu,mietittiin myös vaihtoehtoa että satutinko mä sittenkin tassua edellisviikolla mutta tästäkään ei voinut olla kyse,koska kotona Siiri on sama vauhtinakki kun ennenkin. Tultiin tulokseen,että mä olin varmaan tallomisellani loukannut mäyräkoiran suurta luonnetta niin kovin, että se agilityhalli oli nyt paha paha paikka jossa ei uskaltanut mitään tehdä ettei tulla taas jyrätyksi. Eli tällä viikolla sit mahtavat herkut mukaan, ja muistutetaan taas mieleen että siellä on kivaa. Sehän tästä puuttuisikin että koko harrastus on pilalla yhden kengän alle jääneen tassun vuoksi..mutta hei te tiedätte mäyräkoirat. Kun on loukattu niin se pitää näyttää.
Sitten näyttelyihin. Viikonloppuna oli jyväskylässä kansainvälinen koiranäyttely.Me oltiin sunnuntaina kehässä. Sisko oli ilmoittanut myös Ronjan samalle päivälle,mutta kas kummaa tuo Siirin lyhytkarvainen "serkku" sai keskiviikkona jonkun kutinakohtauksen ja missikisat jäi välistä kortisonikuurin takia. Nähtävästi kyseessä oli jokin yliherkkyys. Harmillista koska koira oli timmissä,kiiltävässä kunnossa. Seuraavan kerran sit,pääasia että Roponaattori voi nyt paremmin eikä joudu elämään tossut jaloissa.
Me mentiin paikalle klo.9.45 koska kymmeneltä alkoi mäyräkoirien mittaus. Koira kainaloon ja kohti mittauspaikkaa, tuloksena siirto normaalikokoisesta kääpiöksi. Samalla kun papereita täytettiin niin viereisellä kehällä oli käynnissä jo karkeakarvaiset kaniinit. Mullehan iski näyttelystressi, en ollut itse menossa kehään Siirin kanssa ja nyt kun vaihtukin koko niin sehän tarkoitti sitä että handleri ei ollut vielä edes paikalla. Saatika kannustusjoukot. Äkkiä puhelua eteenpäin, Auli paikalle ja koiran kanssa kehään. Niin ja puhelua sit myös muille että turha tulla kattoo,ette kerkee.
Karkeakarvaisissa kääpiöissä avoimessa luokassa Siirin lisäksi oli vain 1 narttu. Me saatin arvosanaksi hyvä, joka Siirille on oikeasti erinomainen arvosana. Kävely nyt oli mitä oli, koira ei todellakaan kävellyt niinkuin näyttelykoiran kuuluu mennä. Pöydällä se kyllä osas käyttäytyä ja hampaat sai hienosti katsottua, arvostelussa ei ollut mitään yllättävää, maininta karvasta (jota tolla on niukasti verrattuna muihin parrakkaisiin). Lisäksi maininta epätasaisesta askelluksesta (no niin hyppy,hyppy,askel-juoksusta) sekä lause joka ehkä jollekin ois maailmanloppu mutta mun mielestä vaan sympaattinen "ei varsinaisesti näyttelykoira,mutta loistava seurakoira". Sitähän se on,seurakoira parhaasta päästä.
Loppuun vielä kevennys, siellä mittausvuoroamme odotellessa Siiriä nuuskutteli varsin komea karkkariuros jonka omistaja rupatteli ja kyseli että onko Siiri kaapiö, vastasin että ollaan menossa mittaamaan että kumpiko on. Hän siinä sit tokaisi että "on kyllä aika siro ,että kyllähän nää karkeakarvaiset on yleensäkin jykevämpiä kuin nuo" .Luuli Siiriä lyhytkarvaiseksi :D
Hodaria ja ranskiksii
tiistai 4. lokakuuta 2011
Ulkoilua Hitonhaudalla
Rauhallinen viikonloppu kotona, eli Siirikään ei ollut "mummolassa" hoidossa :) Lauantaina oli hieno päivä ja ajateltiin ottaa kohteeksi Hitonhauta. Se on jo jonkun aikaa ollut to do-listalla sellaselle päivälle kun ei ole mitään muuta tekemistä. Kohteena siis tämä http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=140323&lan=fi
Välillä meinas olla vähän vaikeeta kulkee ku reitti nyt oli mitä oli. Siiri kyllä suihki menemään loikkien kiveltä toisella ja juosten kaatuneiden puiden ali ja yli. Kunnon vuorikiipeilijä tuo otus.
Siiri ehkä huomas että meille tuo reitti ei ollut yhtä helppo kun sille itselleen. Ja kun poispäin lähdettiin niin se varmisti, että koko porukka on kasassa. Viimeisen kohdalla oli kuonolla tökkäissyt ja sit oli taas matka jatkunut kauheella vauhdilla. Kyllä se laumansa kasassa pitää :)
Välillä meinas olla vähän vaikeeta kulkee ku reitti nyt oli mitä oli. Siiri kyllä suihki menemään loikkien kiveltä toisella ja juosten kaatuneiden puiden ali ja yli. Kunnon vuorikiipeilijä tuo otus.
Siiri ehkä huomas että meille tuo reitti ei ollut yhtä helppo kun sille itselleen. Ja kun poispäin lähdettiin niin se varmisti, että koko porukka on kasassa. Viimeisen kohdalla oli kuonolla tökkäissyt ja sit oli taas matka jatkunut kauheella vauhdilla. Kyllä se laumansa kasassa pitää :)
tiistai 27. syyskuuta 2011
Siirin säihkyvät silmät
Tänään oli Viitaniemen eläinlääkärissä joukkotarkastus ja me ilmottauduttiin silmien osalta mukaan. Siiri ihmeen rauhallisesti otti tilanteen,ei haukkunu eikä kauheesti pelännytkään odotustilassa olevia muita koiria.
Ehkä vaikutti kun paikalla oli useampikin koira niin ei niille tarttenut sit ääntään korottaa.
Kesäkiloja on tullut vähäsen, painoa oli 5,7kg. Pikkanen sirppanahan se on edelleen mutta viime punnituksen mukaan painoo on ollut 5,5 kg. Eläinlääkäri kysyikin että onko se normaali vai kääpiö? Onko se karkeakarvainen, lyhytkarvainen vai lyhyt-karkeakarvainen. Ehkei se sit oo niin selkeetä, vaikka mun mielestä se näyttää selvästi karkkarilta :)
Niin ne silmät. Niissä ei ollut mitään mainittavaa,oli kuulema hyväkuntoiset ja nätit. Jeij!
Nyt täytyykin alkaa metsästää joukkotarkastusta että sais myös selästä lausunnon. Sepä se sit jännittääkin että paljastuuko sieltä jotain.
Laitetaan tähän perään vielä taannoiselta metsäretkeltä pari kuvaa
Ehkä vaikutti kun paikalla oli useampikin koira niin ei niille tarttenut sit ääntään korottaa.
Kesäkiloja on tullut vähäsen, painoa oli 5,7kg. Pikkanen sirppanahan se on edelleen mutta viime punnituksen mukaan painoo on ollut 5,5 kg. Eläinlääkäri kysyikin että onko se normaali vai kääpiö? Onko se karkeakarvainen, lyhytkarvainen vai lyhyt-karkeakarvainen. Ehkei se sit oo niin selkeetä, vaikka mun mielestä se näyttää selvästi karkkarilta :)
Niin ne silmät. Niissä ei ollut mitään mainittavaa,oli kuulema hyväkuntoiset ja nätit. Jeij!
Nyt täytyykin alkaa metsästää joukkotarkastusta että sais myös selästä lausunnon. Sepä se sit jännittääkin että paljastuuko sieltä jotain.
Laitetaan tähän perään vielä taannoiselta metsäretkeltä pari kuvaa
 |
| Ronjan kanssa viipotusta |
maanantai 19. syyskuuta 2011
Sienikoira Siiri
Kanttarellikoulutus jatkuu. Siiri tietää heti mistä on kyse kun otetaan naksutin,kuiva kanttarelli ja herkut pöydältä ja istahdetaan olohuoneeseen. Hyvin löytyy olkkarin syövereihin piilotettu sieni. Oon nyt tehnyt sitä että aluksi palkkio kun koskee sieneen, parin toiston jälkeen suljen koiran toiseen huoneeseen, piilotan sienen ja annan käskyn etsiä se. Joka kerta on löytynyt. Tietenkään sitä ei nyt vielä mihinkään kovin haasteellisiin paikkoihin piiloteta,mutta niin se nenä vaan työskentelee ja perille löytää. Hyvä tästä vielä tulee :)
Hitto,oisin lisännyt tähän videon tän päivän harjottelusta,mutta mä en saa sitä lisättyä tänne (eli en osaa) No yritän myöhemmin uudelleen,laitetaan nyt sit kuva korvaamaan.
Hitto,oisin lisännyt tähän videon tän päivän harjottelusta,mutta mä en saa sitä lisättyä tänne (eli en osaa) No yritän myöhemmin uudelleen,laitetaan nyt sit kuva korvaamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)