Sporttivartti

Eikä ees mikään vartti vaan hikinen tunti. Tänään oli jo 8. kerta agilityn jatkokurssilla ja hyvin meni. Mentiin hyppyjä ja putkea ja nyt alkaa vähän ohjaaja-koira yhdistelmä toimia. Siirilläkin alkaa olla jo malttia,eikä se ala hötkyilemään ennen käskyä sinne radalle. Aiemminhan sillä ei meinannu pylly pysyä millään maassa vaan oli lähdössä hyppimään esteitä ennen kuin sai edes lupaa, koska se on niiiiin kivaa!

Hyvin toimi tänään yhteistyö, etenkin kun mä taas muistin odottaa koiraa ja ohjata tarpeeksi alhaalta. Ei meinaa millään muistaa,että koira juoksee niin maantasalla että eihän se mun kättä näe jos huidon omalla korkeudellani. Vauhtia siis taas riitti, lopputunnista muistuteltiin keppejä mieleen. Laitoin koiran istumaan ja annoin lähtökäskyn. Kyllä se lähti, täysillä juoksemaan keppien ohi sen näköisenä, että "eiks tarkoitus ollu mennä täysillä loppuun saakka ja saada palkkio". Muutaman kerran piti treenata ennen kuin se malttoi mielensä ja tajusi,että tässä pitää vähän vauhtia tiputtaa. Ja saatiin me toki onnistumisen tunne myös kepeissä kun Siiri jo muutaman kepinvälin pujotteli oma-aloitteisesti ennen kuin kerkesin sitä ohjaamaan.

Jos ensi viikolla muistaisi ottaa kameran mukaan ja saisi videokuvaa suorituksesta,ei siinä vauhdissa ennätä huomaamaan niitä omia virheitään. Jatko 2 kurssi on myös tulollaan kevään aikana,silloin päästäis ulos tekemään isompia ratoja. Jos aikataulut vaan antaa myöten niin eiköhän me sinne vielä jatketa.

Juoksujen jälkeinen riesa, valeraskaus on todistettavasti ohitse. Ei tule maitoa ja mahakin on jo normaali koiran maha. Ja mikä selkein merkki niin "pentu" eli vihreä lelusammakko annettiin takaisin leikkeihin. Ei ole enää pesemisen ja vinkumisen kohteena vaan kyllä se joutui silmittömän suolestamisen uhriksi. Valkoista vanua taas sohvat ja matot täynnä. Onpahan taas aihetta siivota.

Keväistä ulkoilua

Nyt käynnistyköön meidän blogielämä. Saa nähdä kauan mun mielenkiintoni riittää..se ehkä riippuu siitä,että miten paljon kirjoittamisen aihetta tuo karvakamu antaa :)

Tänään voin ilolla kertoa,että Siiri on vihdoin väsynyt! Tuo pilkottava kevät aurinko on saanut siihen vielä entisestään energiaa ja koko koira on ihan erilainen kuin vaikkapa tammikuun pakkasilla. Sen elinvoima on palautunut ja se hengittää kevättä.

Viikonloppu meni mökillä. Ei oo Siiri pahemmin päiväunia kerennyt nukkumaan,kun on pitänyt juosta ulkona, syödä luuta ja leikkiä Ronja mäyriäisen kanssa. Ja mikä parasta, joku on jaksanut heitellä palloa ja jollei heitellyt niin sitten sitä on pitänyt pienen koiran itse vieritellä rinnettä alas ja tiputella sohvalta. Miten voikaan mennä pallosta niin sekaisin. Pallo kun on lähettyvillä niin kaikki muut unohtuu.

Tänään käytiin pilkillä, saalis oli huono ja reissun jälkeen jouduttiin paistamaan ihan perus kanaa. Mutta Siirillä oli lystiä, juoksenteli pitkin jäätä pallon perässä. Ja keksipä myös,että jos kukaan ei sitä palloo heittänyt niin se piti tulla tipauttaa sinne kairan reikään jonka jälkeen se taas lensi! Saatiin me kaksi pikkuruista ahventa,jotka joutui koiran leikkikaluksi. Harmi etten taaskaan tajunnut ottaa kameraa mukaan,koska tänään ois saanut huippuotoksia kun koira hyppii ja loikkii kalan ympärillä, välillä sitä heitellen.

Eli nyt oli viikonloppu ulkoilua täynnä. Onneks oli kivat kelit. Kotona ollaan oltu jo monta tuntia ja Siiri on nukkunut sohvalla koko ajan, tuskin tarvii iltalenkille Harjulle lähteä.

Lisätään tähän vielä kuva viime kesältä. Uskoisin,että tällästä hetkeä Siiri (ja minäkin) ollaan odotettu jo monta kuukautta!