Hyvää joulua!

Hyvää joulua ja vauhdikasta uutta vuotta!

Me ollaan jo joulun vietossa ja Siiri onkin moneen kertaan ennättänyt nuuskia paketit läpi. Ehkä sieltä jotain sillekin löytyy :)

Loppuvuosi vietetään rauhallista arkea ja aloitetaan uusi vuosi sitten taas uusin jutuin ja koitetaan saada etenkin agi pyörimään niinkun pitäis.

Rohkea kuin mäyräkoira...tai villasukka.

Keskiviikkona lähdettiin agitreeneihin taas intoa puhkuen. Kaksi edellistä viikkoa mennyt mahtavasti, Siiri suhahtaa vaan a-asteen ilman pelon häivääkään ja muutenkin vauhtia riittää että joutuu itse laittaa välillä tosissaan juoksuksi.
Eka rata alkoikin kolmella hypyllä jonka jälkeen oli se paljon pelätty keinu.
Keinulta putkeen ja hyppysarjoja eri ohjaustekniikoilla. Hyppyjen jälkeen kahteen putkeen, pussiin ja viimeinen hyppy jonka jälkeen that´s it.

Rata lähti loistavasti, toinen ja kolmas hyppy oli hankalassa kulmassa joten ohjaukseen piti kiinnittää huomioita, mutta meille tuo ei ollut ongelma. Kolmannelta hypyltä olin suunnitellut vieväni Siirin keinun viertä putkelle (koska vielä liian aikaista ottaa keinua).

No Siirihän päätti toisin, hypyltä juos keinulle laittaen etutassun esteelle ja otti pari askelta eteenpäin (tässä kohtaa mun ajatus oli, että wau! Se uskaltaa koskee tohon). Houkuttelin namilla etenemään keinulla. Puoleen väliin tulikin ilman ongelmia mutta sit ympäri ja pois. Tää oli aikamoinen saavutus ja hyvä että itse kääntyi ja läksi ni ei jäänyt siitä mitään pelkoa. Otettiin este loppuun sitten sillä tavalla, että keinu loppuasentoon, Siirin takatassut keinulle ja etutassut maahan. Eli loppukontakti mikä keinulla vaaditaan. Namu maistu no problem. Tästä jatkettiin hyvällä draivilla putkeen ja hypylle. Ja rata loppuun. Olin yllättynyt miten se sujahti pussinkin, vaikkei sitä olla tehty aikoihin.

Päätettiin mennä rata uudelleen ja ottaa keinulle taas samanlainen loppukontakti. Alun kolme hyppyä meni vielä paremmin kuin ekalla kerralla, keinulla kontakti ilman ongelmia ja palkka maistui. Siitä putkeen-hypylle...

Seuraava hyppy edessä ja Siiri valmiina hyppäämään, kunnes kuuluu kolaus!

Se perkeleen keinu!

Koiralla korvat päätä myöten, hyppy kesken ja kohti ulko-ovea karkuun.

Tähän käy taas liuta kirosanoja.

Se keinu siis palautu alkuasentoonsa ja osuessaan maahan pitää pienen kolauksen. Mäyräkoiran korville ison pamauksen.

Se siitä radasta. Muut blokkas taas ovella ettei koira karkaa ulos ja mä yritän houkutella jatkamaan. Hyppyjä ei enää mene. Ei ees jää hypylle odottamaan vaan luikkii karkuun.

Sen verran se innostui, että putket ja pussi oli kivoja. Niihin mentiin vauhdilla ja rallatettiin ihan omatoimisesti, mutta heti kun hypylle ois pitänyt mennä niin joko piiloon putkeen tai karkuun ovelle.
Siiri kyllä nauratti kanssatreenaajia menemällä piiloon myös sinne pussiin ja pussin suulta näkyi vaan vähän pientä mäyriksen kuonoa :)

Mutta joo,se siitä treenistä sitten sillä kertaa. Yritettiin vielä myöhemmin uudelleen. Mutta hypyt ei innostanut vaan niiden ali luikahdettiin. Myöskin a- este oli taas hirvee. Onneks namit maistui tuonkin jälkeen joten tilanne ei ollut ainakaan niin paha kuin esim.kesällä jolloin Siiri vaan halus pois koko tilanteesta ja paikasta. Nyt pystyttiin lopettamaan kunnon spurttiin ja innoissaan oli siitä.

Nyt sitten jännityksellä odotetaan ensi viikkoa.että palattiinko me taas siihen lähtöpisteeseen joka meillä oli pari kuukautta sitten.Vai voisiko tuo koira unohtaa pelkonsa (epäilen).

Ärsyttää ja suututtaa. Vahinkohan tuo oli,ohjaaja kun ei tajunnut että moinen ääni vaikuttaa. Enkä minä tajunnut sanoa että keinua ei saa päästää vapaana kolahtamaan.
Tästä taas opittiin,että tosi tarkkana pitää olla mitä treeneissä tehdään.Jatkossa en voi tuoda Siiriä odottamaan vuoroaan kuuloetäisyydelle jos joku muu menee keinua.

Ens viikolla treenit ja sit ois parin viikon tauko.Jospa se auttais.

Odotukset ei oo kyllä kovin korkeella,kun tietää meidän historian.

Mahtavaa edistymistä

Heips taas!

Viime viikolla kuulkaas tapahtui suuri askel meidän harrastustoiminnassa. Siiri meni a-esteen!

Kuulostaa ehkä pöhkölle, kun ottaa huomioon kauan ollaan jo agia harrastettu. Mutta sillä on nyt kesästä saakka ollu järjetön pelko kontakteja kohtaan (a, keinu ja puomi). Muuten vauhtia ja riemua riittää radalla mutta jos jokin edellämainituista on sisältynyt rataan niin ollaan jätetty ne kokonaan tekemättä. Keinun kanssa itseasiassa on se pahin tilanne, ja jos se löytyy radalta niin Siiri yrittää paeta kentältä pois kokonaan ja sitä joutuu houkuttelemaan hypyille ja putkelle.

Mutta siis se viime viikko. Normi treenit ja kouluttaja ehdotti että josko koitettais edes sen verran a:ta, että Siiri laittais tassut esteelle ja sit runsaasti kehuja ja nakkeja.

Tämäpä onnistui yli odotusten ja tunnilla päädyttiin siihen, että pikku mäykky kipusi innoissaan koko esteen. Olipa kyllä mahtava fiilis! Ja sama meno jatkui tällä viikolla. Ei mitään ongelmaa sen suhteen. 

Keinukin radalta löytyi ja sitä me ei siis todellakaan aikoihin tulla tekemään vaan annetaan ajatuksen muhia,mutta senkin kanssa edetty siihen pisteeseen ettei sen olemassaolo enää Siiriä häiritse.

Kyllä voikin olla pitkäkantoisetm seuraukset väärällä koulutustyylillä jota edellisessä paikassa oli...tai siis meille väärällä. Harmittaa etten osannut avata suutani asian suhteen ja tilanne pääsi nyt tähän.

Mutta pääasia nyt että eteenpäin ollaan menossa :)

Kepit on se toinen heikkous. Olen huomannut että ekalla radalla keskittyminen riittää ja kepit menee hyvin, mutta toisella kerralla Siirillä alkaa olemaan kiire edetä kun tietää putkien ja hyppyjen odottavan ja sit kun menee väärin, minä vaadin korjausta, koira kuumenee ja alkaa haukkua ja sit onkin  peli menetetty. 

Muuten kyllä meillä sujuu. Ohjaukset toimii ja koira seuraa tarkasti ja alkaa irtomaan hyvin esteille. Me ollaan hyvä kaksikko :)

Nyt kun tosiaan sujuu yksiin ja molemmat lajista tykätään niin onkin ihanaa, että perhe mahdollistaa tuolla käymisen.

A kun tekee välillä ilta-ja yövuoroja niin se ei pysty aina Minkan kanssa olemaan. Joten apuun on yleensä soitettu äiti tai pikkusisko. Moon kanssa Minka viihtyy niin hyvin että huoletta voi jättää kotiin hupsuttelemaan tätinsä kanssa :)

Meidän pitäis päivittäisessä elämässä alkaa vähän muistuttamaan mieleen hihnassa kävelyä. Nyt kun on oma piha niin Siirin liikkuminen on pääasiassa pihalla juoksemista ja lelun noutoa. 

Välillä aina lähdetään vaunulenkille, mutta mulla ei kestä hermo kun koira meinaa jäädä pyörien alle ja ei osaa kulkee siinä vierellä. Treeniähän sekin vaatis. Tai sit vois tuulettaa myös itseään ja jättää lapsi hoitoon ja lähtee vaikka koiran kans kaksistaan lenkille. Lähtemisen vaikeus :)

Muuten tasaista eloa. Koira saanut taas lisää virtaa kun on lunta maassa ja pikku pakkanen. Märkä loskakeli ei todellakaan oo sopiva mäyriäisen tassuille.

Sillon on kivempi lojua sisällä takan lämmössä

Ja onhan Siirillä nykyään myös tärkeä virka täällä taloudessa.

Se hoitaa meidän puhtaanapitoa. Voitte uskoa että harvalla sormiruokailua opettelevalla on niin puhdas tuolin alunen kun meillä

Voihan elämä.

Koko blogi on jäänyt ihan unholaan. Viimeinen postaus vuodelta 2012, ei musta ehkä mitään bloggaajaa tuu :) Ihailtavasti toiset jaksaa päivitellä päivittäin tai viikoittan.Mistä riittää asiaa,ku tuntuu että meillä kaikki on vaan samaa eloa.

Jos nyt miettii mitä tässä on suurempia tapahtunut niin, Siirin valeraskaudet alkoi olla sitä luokkaa että viimeisen valeraskauden aikana se laihtui 5 kiloiseksi ja oli aika hurjan näköinen luuranko, karva huonossa kunnossa ja ihan masentunut. Pihalla yritti piiloutua lautakasan alle ja sisälläkin aika meni vain nukkuessa. Päädyttiin siihen,että pentuja ei tehdä ja koira lähtee leikkauspöydälle.Nyt kun leikkauksesta on kulunut kohta 10 kuukautta niin oli hyvä päätös. Leikkaus meni hyvin, koira toipui nopeesti ilman ongelmia ja on taas oma elämäniloinen oma itsensä. Ja eikä tartte enää pelleillä juoksujen kanssa.

 Toinen suuri muutos Siirin ja muidenkin elämässä oli joulukuun -12 lopussa kun perheeseen syntyi ihmislapsi :)
Aluksi mietittiin,että miten tuo koira tulee asian ottamaan. Onhan se ollut ainokaisena lellikkinä täällä. Mutta turhaan stressattiin asiaa. Nuo ovat nyt mitä mainioin parivaljakko. Aluksi Siiriä ei juuri kiinnostanut koko vauva. Nyt kun vauvallakin on ikää se 9 kuukautta niin ne leikkivät keskenään. Eli Siiri tuo leluaan ja ipana ottaa lelusta kii ja leikittää koiraa. Aika kovakouraista käsittelyä tuo koira kestää, välillä on pikku sormissa sellanen kasa karvaa ettei tosikaan ja koira vaan lojuu vieressä. Kyllä Siiriä välillä risookin tuo toiminta, mutta sitten se tuhisten vaihtaa paikkaa. Mistään ruuasta tai luusta ei ole ollut äkäinen joten huoletta on oltu. Tietenkin yritetty jo pienestä pitäen opettaa, että nukkuvaa ja syövää koiraa ei tarttis häiritä mutta vähän vielä opetuksen tasolla tuo asia :D

Näitä varpaita puhdistellaan nuolemalla päivittäin. Usein pusuja saa kyllä koko naamakin. Myös tämä asia on vähän opetuksen tasolla vielä :D

Kesäkuussa Siiri starttasi ensimmäiset mejä-kokeet. Tulos oli ilman harjoittelua hyvä. Tästä vois yrittää kirjoittaa ihan oman juttunsa joku päivä (varmaan huomaan taas vuoden päästä että blogi vaan on)

Agilityä harrastetaan edelleen, päästiin nyt syksyllä seuraan treenaamaan ja mukavaa on ollut. Ongelmia kontaktien kanssa,kun Siiri jokunen aika sitten säikähti traktoria ollessaan a-esteellä. Eli kontaktit ovat nyt meillä jäissä ja annetaan niiden olla. Pääasia että on saatu taas muuten homma rullaamaan, eli vauhtia ja intoa riittää muille esteille. Otetaan niitä kontakteja taas sit kun on aikaa kulunut.

Viime kesänähän Siiri sai uusia koirakavereita kun "serkku" Ronja synnytti 4 pentua. Tästä katraasta voi lukea roponaattori.blogspot.fi osoitteesta.

Siiri näkee viikoitain Ronjaa, Elviiraa ja Topia. Kaikkien kanssa leikit onnistuu ja jokaisen kanssa on vähän eri tyyli leikkiä.  Eli perus arkea pienellä koiralla.

Agilityä

Tällä viikolla ei agilityä ollutkaan kouluttajan kiireistä johtuen.
Pari viikkoa sitten Siiri suuttui kun päästin keinun kolahtamaan liian kovalla vauhdilla maahan. Oli vielä eka radan tehnyt ihan hyvin,mutta toisella kerralla se kolaus olikin sitten pienelle egolle liikaa ja se juos sit lopputunnin mua karkuun ja katsoi kulmien alta loukkaantuneena.

Seuraavalla viikolla ei taaskaan mikään kiinnostanut, suostui muistaakseni putkeen menemään kun pakotettiin mutta mukana ei ollut sitä normaalia riemua ja vauhtia. Sillä kerralla ei hirveesti mitään tehtykkään.

Viime viikolla mulla oli mukana kaikki mahdolliset herkut ja lempisiili-lelu. Onneks siili oli taskussa koska se sai pienen ilonpilkahduksen koiraan ja se jopa hyppäs esteen ja meni putkeen.Herkutkin jo maistui, hirveesti ei rataa jankattu mutta sen verran niitä yksittäisiä esteitä että kyllä siitä näki, että ehkä se pikkuhiljaa taas unohtaa kovan kohtelunsa :) Ens viikkoa odottaen.

Kotona on maa lähes sulanut ja on päästy kiertelemään pitkin pihaa, Siiri nyt aivan onnessaan. Eilenkin se auringonpaisteessa makoili takapihalla järsien kepin pätkää jonka löyti. Se ei varmaan kesällä tuu viettämään aikaansa sisällä :)  Aamullakin vaikka vettä tuli niin se vaan innoissaa meni touhuamaan sen samaisen kepin pariin ja sitä piti sille heitellä. Harmi vaan että tuo keli on edelleen harmaa mutta ehkä siellä pihalla vois vielä nyt illalla vähän leikkiä. Ihanaa kun ei tartte lähtee hihnalenkeille (joita tuo otus ei juurikaan arvista).

Voihan blogielämä

Onpa mulla vierähtänyt aikaa!
Jospa nyt taas sais itseään niskasta kiinni alkais taas päivittäminen.
Viimeisen päivityksen jälkeen on vähän elo muuttunut, Siirinkin mielestä parempaan suuntaan. Ostettiin oma talo, joten on koirallakin tilaa temmeltää ja piha missä ihmetellä. Muutettiin helmikuussa,joten aika uuttahan tämä vielä on.

Muutettiin tavaroita pikkuhiljaa,joten Siirikin kerkes taloon tutustua eikä vaihto paikasta toiseen tapahtunut yhdessä yössä. Vaikka kuinka yritettiin totuttaa sitä uuteen paikkaan niin tapansa mukaan eroahdistushan siitä taas koitui. Muutamana päivänä sitä salaa kuvailin, kun se yksin jäi ja meno oli taas sitä että juostaan kämppää ees taas haukkuen ja ulvoen ilman minkäänlaista huilitaukoa koko päivänä. Ratkaisuna taas dap-seinään ja niin se taas rauhoittui entiselleen. Tänäkin aamuna kävi nopeesti aamupissalla ja jäi sänkyyn peiton alle nukkumaan, oli kai vaan onnellinen kun läksin töihin enkä ollut häiriköimässä :) Ja toinen positiivinen asia niin sisälle tarpeiden tekeminen on jäänyt pois. Aiemminhan usein löyty pissat aamuisin keittiönlattialta, täällä Siiri osaa pyytää ulos niin vahinkoja ei sit enää satu.

Pihalla leikkiminen on lähinnä jäänyt tuohon etupihalle, kun takapiha on vielä niin lumenpeitossa että sinne hukkuu pieni koira. On tuo kerennyt jo naapurin puolellekin karkaamaan, ei ihan ymmärtänyt että pensasaita tarkoittaa rajaa :D Kunhan maa tuosta sulaa niin aita rakennetaan tontin ympärille niin ei ole ainakaan huolta siitä,että karkailee. Pihassa loikkii myös jäniksiä (ovat käyneet kartoittamassa myös mun marjapuskia) niin on sit varmempi pitää koira pois jänöjen perästä ku tulee aita vastaan.

Muuten on näinä blogihiljaisina kuukausina elo sujunut hyvin, nenäpunkki saatiin riesaksemme jokunen viikko sitten. Taas oli märkiä aivastuksia ja kauheeta röhkimistä. Lääkekuuri alkoi kyllä vaikuttamaan miltei samana iltana kun se saatiin.Nyt on taas normi koira. Mitä terveyteen vielä tulee niin kääpiöksi vaihdon jälkeen oli ajankohtaista tarkastaa myös polvet.Virallisissa polvitarkeissa käytiin ja nekin ovat kunnossa. Vielä ois se pahin eli selkätarkastus edessä.

Agilityssä edetään, tästä voisinkin postata lisää vaikka huomenissa, kun käydää taas agilityssä. Pieni takapakki tuli pari viikkoa sitten kun draama queen nosti taas päätään eli katsotaan josko huomenna ois koiruus taas oma itsensä siellä.

Loppuun vielä pari kuvaa ja sitten lenkille.

 Jouluna Topi-kettu muutti meille asumaan, tästä muodostuikin niin vahva ystävyys että Topi jopa nukkuu toisinaan öitä meidän vieressä.

 Oman takkatulen loimutessa uni maistuu

Jäniskevennys

Iltalenkillä käytiin Harjun maisemissa. Vähän piti tietenkin Siirin mieltä osoittaa, kun tassut kastui, oli märkää jä mälsää. Mieli muuttui kun löyty pari käpyä mitä heitellä ja järsiä. Ja siinä vaiheessa sai koko iltalenkki uuden suunnan kun kaksi city-jänistä viipotti pitkin rinnettä. Ja mitä tekee tuo urbaani mäyräkoira edes näkemättä koko otuksia. Haistaa jäljen ja ottaa kimakan ajon päälle. Koko tienoo raikas kun suuri peto ajo takaa saaliitaan :)
Hetken mentiin jälkeä pitkin katsoen miten pitkälle jäljellä pysyi. Pysyihän se.

Ilme kertoo ehkä kaiken,kun hyvä paisti jäi saamatta.