Voihan elämä.

Koko blogi on jäänyt ihan unholaan. Viimeinen postaus vuodelta 2012, ei musta ehkä mitään bloggaajaa tuu :) Ihailtavasti toiset jaksaa päivitellä päivittäin tai viikoittan.Mistä riittää asiaa,ku tuntuu että meillä kaikki on vaan samaa eloa.

Jos nyt miettii mitä tässä on suurempia tapahtunut niin, Siirin valeraskaudet alkoi olla sitä luokkaa että viimeisen valeraskauden aikana se laihtui 5 kiloiseksi ja oli aika hurjan näköinen luuranko, karva huonossa kunnossa ja ihan masentunut. Pihalla yritti piiloutua lautakasan alle ja sisälläkin aika meni vain nukkuessa. Päädyttiin siihen,että pentuja ei tehdä ja koira lähtee leikkauspöydälle.Nyt kun leikkauksesta on kulunut kohta 10 kuukautta niin oli hyvä päätös. Leikkaus meni hyvin, koira toipui nopeesti ilman ongelmia ja on taas oma elämäniloinen oma itsensä. Ja eikä tartte enää pelleillä juoksujen kanssa.

 Toinen suuri muutos Siirin ja muidenkin elämässä oli joulukuun -12 lopussa kun perheeseen syntyi ihmislapsi :)
Aluksi mietittiin,että miten tuo koira tulee asian ottamaan. Onhan se ollut ainokaisena lellikkinä täällä. Mutta turhaan stressattiin asiaa. Nuo ovat nyt mitä mainioin parivaljakko. Aluksi Siiriä ei juuri kiinnostanut koko vauva. Nyt kun vauvallakin on ikää se 9 kuukautta niin ne leikkivät keskenään. Eli Siiri tuo leluaan ja ipana ottaa lelusta kii ja leikittää koiraa. Aika kovakouraista käsittelyä tuo koira kestää, välillä on pikku sormissa sellanen kasa karvaa ettei tosikaan ja koira vaan lojuu vieressä. Kyllä Siiriä välillä risookin tuo toiminta, mutta sitten se tuhisten vaihtaa paikkaa. Mistään ruuasta tai luusta ei ole ollut äkäinen joten huoletta on oltu. Tietenkin yritetty jo pienestä pitäen opettaa, että nukkuvaa ja syövää koiraa ei tarttis häiritä mutta vähän vielä opetuksen tasolla tuo asia :D

Näitä varpaita puhdistellaan nuolemalla päivittäin. Usein pusuja saa kyllä koko naamakin. Myös tämä asia on vähän opetuksen tasolla vielä :D

Kesäkuussa Siiri starttasi ensimmäiset mejä-kokeet. Tulos oli ilman harjoittelua hyvä. Tästä vois yrittää kirjoittaa ihan oman juttunsa joku päivä (varmaan huomaan taas vuoden päästä että blogi vaan on)

Agilityä harrastetaan edelleen, päästiin nyt syksyllä seuraan treenaamaan ja mukavaa on ollut. Ongelmia kontaktien kanssa,kun Siiri jokunen aika sitten säikähti traktoria ollessaan a-esteellä. Eli kontaktit ovat nyt meillä jäissä ja annetaan niiden olla. Pääasia että on saatu taas muuten homma rullaamaan, eli vauhtia ja intoa riittää muille esteille. Otetaan niitä kontakteja taas sit kun on aikaa kulunut.

Viime kesänähän Siiri sai uusia koirakavereita kun "serkku" Ronja synnytti 4 pentua. Tästä katraasta voi lukea roponaattori.blogspot.fi osoitteesta.

Siiri näkee viikoitain Ronjaa, Elviiraa ja Topia. Kaikkien kanssa leikit onnistuu ja jokaisen kanssa on vähän eri tyyli leikkiä.  Eli perus arkea pienellä koiralla.